Vähemmällä treenillä riittävästi kehitystä?

J:

20170129_131705

Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla ohi. Tämä kuu on ollut myös ensimmäinen ties kuinka pitkään aikaan, kun meidän perheessä stressitasot ovat olleet todella alhaalla. Meininki on ollut positiivista ja rentoa. Sitä ihan normaalia mukavaa arkea 🙂

Intoa ja energiaa tehdä niitä ihan normaalejakin arjen juttuja on ollut jälleen ihan eri tavalla kuin tuossa vuoden pimeimpään aikaan. Treenien pariin on myös palattu, Anssi hitusen aktiivisemmin kuin minä. Ranne edelleen kipuilee, mutta kävin hakemassa apteekista siihen tuen josko se nyt auttaisi, kun on pakko lepuuttaa sitä. Haluja treenata kovaa olisi, mutta täytyy nyt ottaa aavistuksen rennommin vielä hetki, että ei nyt enempää paikat prakaa.

Stressiä aiheutti varmasti viime vuonna myös  kiire ja sen mukana tuoma treenien vähyys. Mutta miksi sitä nykyään hämmästyy siitä, jos ei ehdi treenata salilla 4-5 kertaa viikossa? Miksi siitä ottaa stressiä? Riittäisikö kuitenkin se vähempikin treenimäärä?

Kun pysähdyn muistelemaan salitreenauksen alkuaikoja, kävin säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa salilla. Harvoin treenejä salilla kertyi yli 3 per viikko. Silti paras lihasmäärän kasvu tuli juuri tällaisella treenimäärällä. Vuodessa lihasta tuli noin 4 kg lisää. Kun treenaa riittävällä intensiteetillä ja tarjoaa kropalle uusia ärsykkeitä joka treenissä, riittää varmasti useimmilla hyvin se 3kin kertaa viikossa treenimääräksi. Tähän lisäksi peruskestävyyskuntoa ylläpitävää treeniä sekä riittävästi ruokaa ja lepopäiviä & kehonhuoltoa, on kehitys taattu ainakin treenausta aloittelevilla sekä varmasti myös jonkin verran treenanneilla.

Ostin Anssille joululahjaksi Timo Haikaraisen kirjan Lihaskasvu & Rasvanpoltto, jossa puolletaan hyvin itsekin erittäin toimivaksi havaitsemaani treenimäärää. Kirjasta lainaus: Aloittelija kehittyy hyvin 2+2 -mallilla, joka tarkoittaa sitä, että koko kehon (1-jakoinen treeniohjelma) kuntosaliharjoittelua tulee 2 kertaa viikossa ja aerobista 2 kertaa viikossa. Aerobiset treenit tehdään joko peruskestävyystasolla eli siten, että pystyt puhumaan puuskuttamatta koko treenin ajan tai kohtalaisen kuntotason omaavat voivat tehdä toisen treenin intervalliharjoitteluna. Kokeneemmalle treenaajalle puolestaan toimii 3+2-malli, eli 3 koko kehon voimaharjoitusta viikkoon ja 2 aerobista. Aerobiset treenit tehdään siten, että toinen on peruskestävyyskuntotasolla ja toinen intervalliharjoitus. 3+2-mallissa pitää muistaa ottaa treenisuunnitelmaan mukaan myös lepoviikot, jolloin keho palautuu hyvin. Edistyneillä treenaajilla voi kyseeseen tulla jaetut treeniohjelmat, jos harjoituspohja & voimatasot ovat selkeästi lähtötasoa ylempänä.

Vähempi voi olla enempi tai ainakin riittävästi, kuten ed. kirjassakin kerrottiin. Mulle toimii juuri tällainen astetta ”rennompi” tapa, kun taas sen muistuttelen omaan mieleeni 😉 Näin säästyy siltä stressiltäkin ja aktiivinen elämä säilyy mukavana eikä ns. pakkopullana!

 

Alppimaajoukkueen opissa Himoksella

A:

IMG-20170127-WA0002

Viime viikonloppu oli hitusen spesiaalimpi kuin normaalit viikonloput. Uuden vuoden tienoilla sain sähköpostia, että olin voittanut Bridgestonen arvonnassa päivän Himokselle. Tähän päivään kuului lasketteluopastusta alppimaajoukkueen Merle Soppelan ja Riikka Honkasen johdolla, päivän hissilippu sekä lounas, jossa oli vielä tilaisuus keskustella alppiurheilijan elämästä, treenistä ja kisaamisesta. Lisäksi mukana oli laskemassa Ulla Kulju, 15 vuotiaana lumilautaonnettomuudessa halvaantunut urheilija, joka laski monoskiillä, eli kelkalla suksen päällä. Hän myös ajaa kilpaa ratamoottoripyörää nordic Superstock 600B-luokassa. Hullua ja vauhdikasta puuhaa!

Vietettiin viikonloppua mun vanhemmilla Jyväskylässä ja lähdettiin sunnuntaiaamuna ajelemaan Himokselle. 45 minuuttia ja oltiin perillä. Jennan isä tuli myös mukaan, mutta hieman eri suunnasta. Anssi lähti laskemaan, ja Jenna ja Jennan isä suuntasivat kahvin kautta rinteeseen.

20170122_140113

20170122_132124

Meitä oli yhteensä neljä laskijaa, taitotasoiltaan hiukan erilaisia. Itse olen laskenut suksillä kolmivuotiaasta, ja mustat rinteet ovat paikkoja, joissa on mukava päästä haastamaan itsensä ja saada kunnolla tuntumaa rinteeseen. Ryhmän aloittelija oli aloittanut laskettelun torstaina, kun laskupäivä oli sunnuntaina. Kaksi tuntia Youtube-videoita ja sen päälle päivä laskemista, ja eikun harjoittelemaan Alppimaajoukkueen kanssa. Asenne kohdillaan, ja homma sujui erinomaisesti! Tällä tavalla pitäisi suhtautua jokaiseen eteen tulevaan haasteeseen.

Ensin harjottelimme vähän tekniikkaa ja jokainen vuorollaan laski alas ja saimme palautetta mitä pitäisi korjata seuraavaa laskua varten. Muutaman laskun jälkeen Prot jakoivat meidät harjoittelijat kahteen ryhmään, sillä minä ja eräs toinen laskija halusimme kokeilla vähän haastavampia rinteitä, kun taas kaksi muuta halusivat keskittyä enemmän tekniikkaharjoituksiin loivemmassa rinteessä.

Ja täytyy kyllä sanoa, että tuli uusia vinkkejä ja tuntui, että saa enemmän irti laskusta. Palautetta tuli, että mitä jyrkempi rinne, sen paremmin sujuu. Täytyisi vielä jossakin vaiheessa kokeilla moderneja suksia, niin voisi vielä laskua vielä enemmän rajoille. Nykyiset sukset ovat kyllä myös hyvät, ensimmäisiä carving-suksia mitä tuli markkinoille, mutta sain ne kun olin 15-vuotias, painoin n. 30 kiloa vähemmän, ja olin 20 senttiä lyhyempi. Eli laskutuntuma voi olla vähän erilainen pidemmillä suksilla.

Lopuksi meillä oli vielä lounas, jossa käytiin vähän päivää läpi ja pääsin hiukan kyselemään millaista kilpaurheilijan elämä ja treeni on.

Loppupäivä sujuikin mukavasti Jennan ja Jennan isän kanssa lasketellessa ja päivän toinen ja kolmas lounas nauttien. MMmm..food..

Jopa liikaa treeniblogi?

J & A:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

me_santorini

koli_lautailu

silta_kevat

terveellinen_aamiainen_2

Ei tarvitse kuin vilaista viime aikojen blogipostauksia tässä blogissa ja huomaa, että ollaan painotettu todella paljon juttuja juuri treenien ympärille. Meidän elämässä on kuitenkin (välillä hitusen) myös muuta kuin vain treeniä. Arki rullaa omalla tasaisella painollaan ja välillä saattaa olla useampi päivä, kun siitä ajasta treenien pariin ehtii vain haaveilla.

Olisiko siis aika hitusen laajentaa blogin tekstejä jälleen myös sinne arjen puolelle? Kertoa teille usemmin niitä tavan kuulumisia ja jakaa vaikkapa enemmän reseptejä? Pohdiskella enemmän meidän mielessä pyöriviä asioita täällä eikä vain kertoa treeneistä tai treenin ympräille liittyvistä tavoitteista ja muista asioista?

Blogin tilastoja seuratessa huomaa, että osa treeniaiheisista postauksista kyllä kiinnostaa, mutta osa taas ei. Mistä tämä kehitys siihen, että ennen runsaasti lukijoita kerännyt aihe ei enää kiinosta entiseen tapaan johtuu, siihen en osaa vastata. Ehkä trendit muuttuvat tai sitten lukijoille on tullut jo pienoinen ähky ”fitnessjuttuja” kohtaan? Tykätään kovasti kokeilla erilaisia treenijuttuja, erilaisia ohjelmia sekä liikkeitä ja miksei lajejakin. Tämän kaiken ympärille blogi alunperin on rakennettu ja jälleen astetta lifestyle-painotteisemman kauden jälkeen treenipainotteisuus on korostunut, kun aikaa sille on ollut.

Mutta mitä te lukijat lukisitte mieluiten? Kiinnostaako se treenaaminen vai olisiko meidän arjesta kertovat jutut, enemmän laajempaan hyvinvointiin painottuvat asiat vai vaikkapa ne reseptit yms. kiinnostavampia? Kertokaa rohkeasti mielipiteitä, niin tiedetään, minkälaisista asioista te olette kiinnostuneita!