Jopa liikaa itsenäinen?

Viime keskiviikon Maria Veitola -ohjelmassa vierailtiin Saara Aallon luona. En voinut olla havahtumatta, kun Saara kertoi, että hän on aina ollut todella itsenäinen, tehnyt asiat mieluiten ilman apua ja todennut, että kyllä mä pärjään, kyllä mä pystyn. Mutta kun hän on tehnyt asiat aina itse, yksinäisyys on ollut se kolikon kääntöpuoli.

Pystyin samaistumaan Saaraan todella hyvin juuri tässä piirteessä. Olen kuulemma ollut aina kovin itsenäinen, ihan taaperosta asti, yksinäinen tosin en. Tai sanottakoon, että jossakin vaiheessa koulukaverit vähenivät todella paljon, mutta silti en koe, että täysin yksin olisin joutunut olemaan. Elämäntilanteet vaan muttuvat ja ihmissuhteet sen mukana (ainakin osa niistä). Mutta tuo itsenäisyys on ollut kyllä välillä jopa liiankin vahvana mukana. Kun Anssi tuli kuvioihin, oli todella haastava antaa toisenkin tehdä asioita, kun itsehän ne osasin paremmin ja nopeammin, ja niistä olin suoriutunut itse aina ihan hyvin. Näin siis ajattelin silloin. Mutta kun jossain vaiheessa tulee väkisinkin se raja vastaan, että kaikkea ei voi millään kyetä tekemään itse, eikä tarvitsekaan! Avun pyytäminen on todella jees ja toisen tapoja tehdä asioita on kunnioitettava. Aina ei tarvitse olla se rohkea ja kova, vaan on ihan okei, että on armollinen itseään ja omaa jaksamistaan kohtaan.

Nykyään suoritetaan todella paljon, lähes koko ajan. Ehkä se on tämä yhteiskunta joka sysää siihen suorittamiseen ja nostaa suorittajatyypit jalustalle. Mutta ainakin mun mielestä on jopa hienompaa se, että välillä osaa ottaa rennommin ja antaa itselleen aikaa olla. Ei koko ajan tarvitse suorittaa eikä oikeastaan silloinkaan, kun jotain tekee. Eikö sen tekemisenkin voisi tehdä ilman kummempaa stressiä? Tai ainakin näin yrittää 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-J

Tämän hetken 3 lemppariliikettä jaloille

Heips! Tällä viikolla talvi yllätti kuntosalitreenaajan ja innostuin tekemään jalkatreenini hiihtoladulla. Loistava liikuntamuoto ja pakko ottaa kaikki irti näistä pienistä hetkistä, kun lunta on 🙂 Mutta eipä tuo hiihto tietenkään raskasta jalkatreeniä korvaa, mukavaa vaihtelua vain silloin tällöin! Tällä hetkellä mulla on kolme lemppariliikettä jaloille, jotka ovat isoja, monia lihaksia samanaikaisesti kuormittavia liikkeitä. Sellaisia, joita voi tehdä ilman mitään kummempia laitteita, vain levytanko ja painot riittävät. Nämä liikkeet ovat olleet mukana treeneissä ties kuinka ja kauan, aina yhtä hyviä! Näiden lisäksi teen fiiliksen mukaan muutaman eristävämmän liikkeen, tosin jo pelkästään näillä kolmellakin liikkeellä saa tehtyä loistavan jalkatreenin. Tekee esimerkiksi 4-5 sarjaa / liike ja jokaisessa koittaa saada kaiken irti 🙂

Takakyykky

Lantionnosto

Suorinjaloinmaastaveto tai romanialainen maastaveto

Siinäpä nuo! Tekniikat kannattaa hioa kuntoon (etenkin kyykyssä) ennen kovempien painojen mukaan ottamista. Mulla kyykkytekniikka alkaa vasta nyt olla suht ok ja treenivuosia on takana jo varmaan 5-6. Vasta viimeisen 1,5 vuoden aikana näihin tekniikoihin on oikeasti kiinnittänyt enemmän huomiota. Mun suositus onkin, että treenaa tekniikat kuntoon ammattilaisen kanssa ennen kuin ehtii opetella väärän tekniikan 🙂 Väärästä tekniikasta on huomattavasti haastavempaa päästä oikeaan kuin suoraan aloittaa oikealla ja turvallisella tekniikalla.

Tähän loppuun tuli nyt pieni ”paasaus”, mutta tärkeä sellainen 🙂

Treeni-iloa!

-J

***

Lue myös edellinen mielenkiintoinen postaus: Liikunnan vaikutus energiankulutukseen

ja käy ehdottamassa meille treffi-ideoita täälläEhdota meille treffi-ideoita

Liikunnan vaikutus energiankulutukseen

Kuva täältä: http://static1.1.sqspcdn.com/static/f/459548/21315226/1355952615837/Man+Hunting.jpg?token=AHwP9HrXJC0o8N54sozIhmpknX4%3D

Lueskelin Scientific Americania, jossa osui silmään mielenkiintoinen artikkeli Hadza metsästäjä-keräilijäheimon energiankulutuksesta suhteessa länsimaisen normi-ihmisen energiankulutukseen. Järjellä ajatellen sitä kuvittelisi, että tietysti alkukantainen heimo, jossa metsästäjät liikkuvat tunteja putkeen saaliin perässä ja muutenkin viettävät hyvin aktiivista elämää luonnossa, kuluttaisi paljon enemmän kaloreita, kuin normaali länsimainen ihminen.

Mutta, hämmästyttävää kyllä, energiankulutuksessa ei ollut kovin suurta eroa. Elimistö pyrkii luultavasti pyrkii vähentämään ”lepokulutustaan” esimerkiksi tulehdusreaktioita hillitsemällä, jos liikunnan määrä on korkea, jotta kaloritarve ei nousisi niin paljoa. Tästä on vaikea vetää vielä kovin suuria johtopäätöksiä, mutta yksi tulee väkisinkin mieleen: syömisellä on suuri rooli painonhallinnassa, liikunnalla elinvoimassa.

Liikunnalla  on paljon terveyshyötyjä, ja painonhallintaan toki vaikuttaa lihaksen kasvatus ja kunnon kohentuminen, jolloin myös jaksaa tehdäkin reippaammin asioita. Liikunnalla ja ruokavaliolla on molemmilla omat puolensa ja vahvuutensa terveellisten elämäntapojen hallinnassa. Liikunta auttaa pysymään kunnossa, mutta sopiva  ruokavalio on tehokkaampi keino painonhallintaan.

Myös lihastohtori kirjoitti aiheesta tänään, mikäli kiinnostaa lukea tieteellisempi katsaus aiheeseen:

Liikunnan merkitys painonpudotuksessa, rasvanlähdössä ja painonhallinnassa – Suonpää ja Hulmi

 

-A

***

Käy lukemassa myös edellinen postaus & ehdottamassa meille treffi-ideoita!: Ehdota meille treffi-ideoita