Viiniä & mansikoita

Jo on aikoihin eletty! Hyvinvointiblogi ja otsikko, joka viittaa selvästi ainakin puoliksi epäterveellisiin juttuihin! Hui!

Joudun myöntämään erään asian teille rakkaat lukijat. Käytän alkoholia silloin tällöin, kuten esimerkiksi viime viikon perjantaina. No, oliko yllättävä paljastus? 😉 Vietettiin Anssin nimppareita, no ei oikeasti vietetty.. Ihan muuten vaan haluttiin ottaa ilta rennosti sillä lauantaina ei ollut tiedossa mitään kummempaa treeniä tai vastaavaa.

Silloin tällöin on mielestäni ihana vain olla, ottaa lasi tai pari viiniä ja syödä samalla vaikka niitä mansikoita tai todella hyvää ruokaa! Elämä ei saa olla liian rajoitettua, joten mielestäni alkoholin käyttö esimerkiksi kerran parissa viikossa kohtuudella nautittuna on ihan okei.

Alkuvuodesta pidin lähes neljän kuukauden tipattoman jakson. Syy tähän tipattomaan oli lähinnä juuri kokeilla, mitä tipaton jakso saa aikaan kehossa. Tänä aikana en kyllä oikeastaan (yllättävää kyllä!) havainnut oloni olevan mitenkään erilainen. Ilmeisesti muutenkin niin kovin satunnainen ja maltillinen alkoholinkäyttö vs. täysin tipaton ei kehon fiiliksiin vaikuta kovinkaan suurin muutoksin. Asia on varmasti täysin eri silloin, jos tulee esimerkiksi vedettyä ihan kunnon ränni vaikkapa kerta viikkoon. Oikeastaan ainoa, mitä huomasin, oli hyvän punaviinin kaipuu täydellistä naudan sisäfilettä syödessä 😉

Tällaisia mietteitä alkoholin käytöstä näin ennen vappua!

<3:llä Jenna

Miksi en ole edes ajatellut kilpailla fitness-lajeissa?

Paljon huomiota on herättänyt viime maanantaina esitetty dokumentti Muodonmuutoksia, joka kertoi neljän bikinifitnesskilpailijan matkasta kohti sm-kilpailuja.

Dokumenttia katsellessa mietin, että olisiko musta tuohon? Pyhittämän lähes koko elämäni yhdelle harrastukselle? Tekemään satoja tunteja töitä niin salilla kuin keittiössä ja siinä samalla jättää kaikki muu päivätyötä mukaan laskematta taka-alalle? Syödä tarkkaan vain mitä lapussa sanotaan ja punnitsemaan jokainen suupalani?

Yksinkertainen vastaus on, että ei olisi. Vaikka toisaalta ymmärrän kilpailijoita ja sitä paloa, että haluaa tehdä niin sanotusti paremman version itsestään jokaiseen kilpailuun, uskon, että mulla ei kuitenkaan riittäisi mielenkiinto saati kärsivällisyys. Uskon myös, että lähipiirilläni ei riittäisi pinna mun kanssa, koska ihan ilman diettejäkin olen normaalisti väsyneenä ja nälkäisenä todella huonoa seuraa. Mitä siitäkin seuraisi, jos olisin väsynyt ja nälkäinen pahimmillaan monta kuukautta?

Rakastan kilpailla, siis todella, mutta ne harrastukset, joissa kilpailen ovat olleet aina jotain aivan muuta kuin omaan ulkonäköön liittyviä. Aikoinaan kilpailin taekwondossa ja nykyään koiran kanssa agilityssä. Se fiilis, jonka saat kilpailusuorituksen aikana ja (onnistuneen) sellaisen jälkeen on aivan älytön. Uskon, että näin voi hyvin olla myös fitness-lajeissa. Kun teet pitkään töitä jonkin asian eteen ja onnistut saavuttamaan tavoitteesi, olkoon se sitten puhdas suoritus agilityssä tai finaalipaikka bikinifitness-kisassa, palkitsee suoritus ja kannustaa myös jatkamaan. Se on jännä, miten kilpailemiseenkin voi jäädä niin koukkuun, mutta niin siihen vaan voi.

Mutta tietysti fitness-lajeissa panttina on sun oma kroppa. Monessa muussa lajissa pärjää ulkonäköön katsomatta muita taitoja hiomalla. Vaikka rakastankin sitä fiilistä salilla ja niitä hetkiä, kun kuulen, että ”sulle on kyllä tullut muotoa selkään!”, en silti jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että lähtisin tähtäämään kilpailuihin. Mun mielestä tää harrastus antaa jo sellaisenaan niin paljon, että voin vapaasti kilpailla halutessani itseäni vastaan. Tehdä parempaa työtä siellä kuntosalilla ja saavuttaa pieniä tavoitteita vaikkapa voimapuolella ulkonäöstä paineita ottamatta. Toisaalta voin ottaa ihan rennosti parina iltana viikossa sohvalla Netflixiä katsellen popparikulhon kanssa tai syödä silloin tällöin palan kakkua kesken työpäivän ilman mitään morkkista.

Dokumentti antoi tietynlaisen kuvan lajista ja vain neljän henkilön kokemana. Onneksi tällä viikolla lukemani perusteella laji on auennut vielä hieman enemmän, kun mm. lajia harrastaneet bloggaajat ovat kertoneet omia kokemuksiaan, mutta silti en olisi itse valmis hyppäämään mukaan.

<3:llä Jenna

Blogiuutisia

Varmaankin tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, että Anssi ei ole viime aikoina näppikselle ja blogin pariin ennättänyt. Viime aikaiset kirjoitukset ja ideat ovat tulleet suurimmaksi osaksi multa ja tätä blogin sisältöä ja jatkoa ollaan jälleen mietitty enemmän. Mihin suuntaan lähdetään tätä viemään? Jatketaanko vai lopetetaanko? Jatketaanko kirjoittamista yhdessä vai erikseen? Jopas kuulosti viimeinen kysymys traagiselta!

Päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että jatkan kirjoittamista pääosin yksin. Anssi jää taustalle kuvaajaksi sekä vieraskirjoittajaksi. Tärkeä osa tämäkin <3 Mulla palo tuottaa tekstiä ja suunnitella postauksia on suurempi kuin Anssilla, ainakin tällä hetkellä eikä hän koe, että juuri nyt olisi teille sen kummempaa annettavaa. Eli palataan pääosin takaisin lähtöruutuun! Tykkäsin kyllä blogata yhdessä todella paljon, mutta kiinnostusten kohteiden ja harrastusten vaihtuminen on ihan tavallista ja Anssi aikoo keskittyä nyt enemmän itse treenaamiseen sekä kuulemma kitaran soitteluun 🙂 Aika näyttää onko tällä blogilla taas joskus kaksi kirjoittajaa, mutta nyt mennään näin! Tosin niitä vieraskynäkirjoituksia sekä pientä koostetta siitä, miten tavoite ”Mavessa 200 kg vuoden 2017 loppuun” sujuu odotan innolla!

Kun tuossa hetki sitten pohdittiin täällä blogin puolellakin tämän blogin kohtaloa sekä myös sitä, miten kahteen eri blogiin riittää inspiraatiota ja jaksamista, tuli kommenttia myös siitä, jos blogit yhdistäisi. En näe blogien yhdistymistä ainakaan tällä hetkellä mahdollisena, sillä Kohta kunnossa on kuitenkin todella vahvasti hyvinvointiin keskittyvä blogi. Ensimmäinen talo puolestaan painottuu lähes pelkästään sisustukseen, toki hieman mun persoonaa sekä kuulumisiakin välillä avaten. Eli tämä blogi jatkaa tällaisena, no.., sanotaan vaikka lifestyle- & hyvinvointiblogina. Luulen, että tulen taas kirjoittelemaan enemmän myös pohdintatyyppisiä tektejä ja yritän myös panostaa entistä enemmän valokuvaukseen. Treenijutut eivät täältä häviä, mutta luulen, että niitä tuon jatkossa hieman eri tavalla esille!

Tässä tällaiset kootut selitykset blogin jatkosta! Toivottavasti te jaksatte seurata mukana, sillä te lukijat kuitenkin teette tästä kirjoittamisen arvoista 🙂 Mitä mieltä muuten olette näistä uudistuksista? Kommentteja otan todella mielelläni vastaan!

<3:llä Jenna