Adrenaliinipiikki

Se fiilis, kun seison kapealla kaiteella. Reunalla. Selkä maahan päin. Tuulee. Olen 26 m korkeudessa. Ja pitää astua taaksepäin.

Adrenaliinipiikki, jonka sain, kun pääsin alas köyden varassa laskeutuen Pyynnikin näkötornista lauantaina, oli jotain aivan älytöntä. Jälleen. Vihdoin ymmärrän, miksi ihmiset haluavat haastaa itseään ja astua hetkeksi epämukavuusalueelleen. On tuo fiilis kyllä tavoittelemisen arvoinen. Ja siihen jää koukkuun. Itsensä ylittämiseen. Uskaltamiseen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Juhlimme viikonloppuna äitini syntymäpäivää ja olimme järjestäneet yllätyksenä koko perheelle köysilaskeutumisen. Edellisen kerran tein (tai jouduin tekemään) saman omissa polttareissani reilu pari vuotta sitten. Niin, meillehän tuli eilen 2 vuotta naimisissa, mutta kirjoittelen siitä lisää toisessa postauksessa! Kaikki suostuivat laskeutumaan, itse taisin olla se, jota jännitti eniten ennen h-hetkeä alhaalla. Sekä siellä reunalla. Olisiko johtunut siitä, että tiesin jo valmiiksi, millainen fiilis siellä ylhäällä on?!

Jännitys osoittautui oikeastaan aika turhaksi, sillä alas mentäessä osasi luottaa köyteen sekä varmistukseen ja antoi vaan mennä 🙂

Vasta alhaalla huomasi käsien tärisevän ja todella siistin adrenaliinin vyöryn!

Suosittelen kaikille kyllä tekemään jotain sellaista, joka aluksi ehkäpä pelottaakin, mutta lopuksi antaa paljon enemmän!

Lomailu alkoi siis loistavissa merkeissä, blogi päivittyy lomallakin, mutta hitusen hitaampaa tahtia 🙂 Instagramin puolelle koitan laitella kuulumisia sitten useammin, jos tykkäät niin voit seuralla mua @jennaeaarnio -nimimerkin takaa!
Mukavaa tiistaita,
 <3:llä Jenna

jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta