Aikaa itselle

Omaa aikaa. Aikaa itselle ja vain itselle. Äkkiseltään kuulostaa melko itsekkäältä, mutta tämä ei ole sitä. Siis itsekkyyttä.
Aloin pohdiskella, että koska oon ottanut aikaa vain itselleni. Omille ajatuksilleni, omalle keholleni. Mulle on jotenkin muodostunut sellainen muista huolehtimisen tarve. Taitaa kyllä olla jokaisen naisen tarkoitus huolehtia 😉 Mutta pitäisi myös muistaa oma itsensä.
Esimerkkinä (näitä olisi vaikka kuinka, mutta kerrotaan nyt vain yksi) vaikkapa viime joulua edeltänyt tapahtuma. Kudoin koko lähisuvulle villasukat lahjaksi. Ai miksikö? No siksi, että tykkään kutoa ja siksi, että tykkään ilahduttaa muita. Mutta iselleni en kutonut sukkia ja sain sellaiset sitten lahjaksi mieheltäni, koska hän tiesi etten ole ehtinyt sellaisia itselleni väkästää 🙂 Ja luulen, että sama tulee toistumaan vielä useita vuosia. Olen ehkä vähän ”varhaismummo”. Hihi!


On tärkeää olla välillä yksin oman päänsä kanssa. Ilman, että kukaan on lähellä. Tai siten, että kukaan tuttu ei ole lähellä 😉 Se voi olla vaikka salilla. Lenkkipolulla. Kotona. Missä vain, jossa saat nauttia vain omista ajatuksistasi. Pohtia rauhassa asioita ja selvitellä ajatuksiasi. Luulen, että vaikka sitä omaa aikaa ei muka tarvitsisi ja vaikka kuinka nauttii muiden ihmisten läsnäolosta, on kuitenkin tärkeää myös huoltaa omaa mieltään ja kehoaan. 

Jos vaikkapa salille lähteminen tuntuu hankalalta, kannattaa pysähtyä hetkeksi ja pohtia, mistä tämä johtuu. Kuunnella kehoaan. Onko se vain väsynyt, huonosti palautunut vai onko syy jokin muu.

Tässä kirjoittaessa mieleeni tuli pari juttua, joissa olen yksin. Joita teen yksin. Kuntosalilla. Vaikka tykkään erittäin paljon siitä, että vaikkapa ystäväni on mukana. Sarjojen välissä voi vaihtaa pikaiset kuulumiset ja toisesta saa tarvittaessa varmistajan. Mutta se yksin treenaaminen ja painojen kanssa ähkiminen on silloin tällöin ihan mukavaa 🙂 Myös blogin kirjoittaminen on asia, joka on muodostunut jollakin tapaa sellaiseksi omaksi ajaksi. Ajatusten purkamiseksi. Hetkeksi rauhoittua. Kirjoittamisesta on varmasti osittain tämänkin takia muodostunut tärkeä osa elämääni. Hyvä niin 🙂
Tässä oli nyt muutamia ajatuksiani.  Luulen, että otan kotiin palattuani sellaisen tavan, että käyn vaikkapa kerran viikossa pitkällä lenkillä yksin 🙂 ihan vain ottaakseni itselleni hieman sitä omaa aikaa.. 
Kuinka monella teistä on jokin keino olla hetki omien ajatusten kanssa? Vai tuntuuko koko idea ihan tyhjänpäiväiseltä?
Mukavia pohdiskeluhetkiä,
<3 Jenna
jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta