Yhteyden löytäminen uudelleen

Kiire. Stressi. Jatkuva kiire. Väsymys. Etäisyys. Ärtymys.

Siinä muutama asia, joita meidän kahden hengen perheessä on koettu etenkin viime talven sekä alkuvuoden aikana. Raksaväsymys uuvutti selvästi meidät molemmat suuremmalla kädellä kuin oltiin uskottukaan. Alussa mainitut asiat alkoivat näkyä parisuhteessa hiljalleen ja lopulta johtivat siihen, että aamulla ei vain olisi jaksanut nousta ja illat vietettiin sohvalla koomaillen netflixin parissa. Liikunta ei kiinnostanut (ainakaan mulla!), koska ei vain jaksanut eikä sen puolen terveellinen ruokakaan. Tämä johti pieneen oravanpyörään ja samat asiat toistuivat ja toistuivat.

Pienistä asioista sai tehtyä yhdellä poikkisanaisella vaikka kuinka isoja eikä riidoilta vältytty.

Vasta viimeisten muutaman viikon aikana väsymys on alkanut väistyä ja on vain oltu kertakaikkisen kyllästyneitä tähän laiskotteluun sekä ärtyneisiin fiiliksiin. Varmasti aiemminkin olen täällä maininnut, että he olivat oikeassa, jotka sanoivat, että talon rakentaminen on raskasta ja niin se olikin. Meille huomattavasti enemmän henkisesti. Fyysinen puoli olisi varmasti sopinut paremmin 😉

Mutta onneksi raskas vaihe alkaa selvästi olla takana ja ollaan alettu nähdä tilanne huomattavasti onnellisimmin silmin. Yhteys on niin sanotusti löydetty uudestaan! Ei se pappi turhaan alttarilla kysy ”Tahdotko…?”. Suhde perustuu pitkälti juuri tahtoon olla toisen kanssa, ei haluun. Raskaammat vaiheet kuuluvat elämään ja suhteisiin, vaikka niitä ei sinne haluaisikaan, mutta onneksi me on pääosin päästy nauttimaan niistä kevyemmistä vaiheista kuitenkin.

Fiilis kotona vaikuttaa huimasti koko muuhun elämään, kuten vaikkapa harrastuksiin. Nyt myös fiilis liikuntaa ja kunnon hikitreenejä kohtaan on taas muuttunut positiiviseksi ja oma hyvinvointi kiinnostaa huomattavasti alkuvuotta enemmän. Lisäksi huomaa, että inspiraatio kirjoittamistakin kohtaa alkaa ehkä hiljalleen taas löytyä! Eli positiivinen vaikutus kaiken kaikkiaan. Tekemistä silti on vielä kotona hurjasti, mutta priorisoimalla asiat saadaan varmasti kaikki hiljalleen hoidettua 🙂 Toki olisi kiva tehdä joka päivä vaikka jokin treeni tai joogailu tai kirjoittaa blogia tai vaikkapa valokuvailla, mutta elämä ei aina pyöri vain niiden kivoimpien juttujen keskellä, välillä pitää tehdä näinkin hurjia uhrauksia, että keskittyy esimerkiksi juuri siihen kotiin ja tuohon puolisoon edes pari kolme iltaa viikosta! 😉

<3:llä Jenna

6 x just nyt

Kiitos nilkan vääntymisen metsälenkillä ja parin viikon vasemman jalan kipuilun, säännöllisten treenien pariin paluu on alkanut melko nihkeästi.. Onneksi jalka alkaa selvästi olla jo parempi! Joo tiedetään, voihan sitä yläkroppaakin treenata, kutsuisinko tätä pieneksi laiskuudeksi? 😉 Puolustuksekseni sanon sen, että tänään suuntaan töiden jälkeen salille ja huomisellekin on treeni tiedossa!

 Eilen vietin puoli päivää vasen poski, leuka ja oikeastaan lähes koko vasen puoli kasvoista puudutettuna! Ihania nuo hampaiden paikkaukset!

Kotona alkaa näyttää koko ajan enemmän siistiltä, ei enää siltä raksalta. Viikonloppuna Mr. A sekä isäni saivat alakertaan ulkovaatteille kaapin kasattua ja saatiin siivottua jälleen hieman turhaa tavaraa pois.. 

Kuukauden päästä ollaan asuttu jo vuosi uudessa talossa! Hui, kuinka nopeasti aika oikein menee?!

Aasinsiltana edellisestä. Mihin aika arkena oikein katoaa? Olisi ihan huikeaa, jos ehtisi kuvailla enemmän ja höpötellä tännekin useammin kuin pari kertaa viikossa. Täytynee alkaa kiinnittämään huomiota enemmän arjen aikasyöppöihin 🙂 

Voisiko se kevät jo oikeasti alkaa? Ei enää tarvitse sataa lunta, vaikka talvea rakastankin! 

Mukavaa keskiviikkoa!

<3:llä Jenna

Ei se pelkkä ulkonäkö, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi

Eilen 6.5.17 vietettiin Älä laihduta -päivää. Raksakiireiden keskellä en ehtinyt näppiksen ääreen, mutta sivuan asiaa hieman nyt:

Ulkonäkö oli pääosin se juttu, jonka vuoksi aikanaan aloitin kuntosalitreenin. Muistan vieläkin, kun ensimmäistä kertaa salille marssiessani sanoin PT:lle, että tee mulle sellainen treeniohjelma, jolla voisin saada lihasmassaa. Ihailin jo silloin, vuonna 2009 timmejä ja sopivasti lihaksikkaita naisia. Halusin olla itsekin sellainen. PT sanoi, että ei se lihas sieltä sulla kyllä niin nopeasti kasva, jos kasvaa ollenkaan. Tämän PT:n kanssa se ensimmäinen tapaaminen jäi myös viimeiseksi. No, hän oli täysin väärässä sen suhteen, että sellaista hoikkaa noin 55 kiloista kukkakeppiä muistuttavaa kroppaa ei muka saisi lihaksikkaammaksi! Jotenkin ne sanat kolahtivat silloin sen verran lujaa, että päätin, että kele!, kyllä varmasti pala kasvaa! Ja niinhän se kasvoi. Mutta vuosien varrella motiivi kuntosalilla käymiseen ja muunkin liikunnan viikkorytmiin liittämiseen on muuttunut huomattavasti enemmän ulkonäkökeskeisestä tavoittelemaan kehon kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kun käyn säännöllisesti kuntosalilla, pysyy jumit poissa ja selkä (joka on kipuillut aikanaan vaikka kuinka ja paljon) kunnossa. Mieli on virkeä ja uni on huomattavasti parempaa. Kun tähän yhdistää reippaan, terveellisen syömisen, kasvaa se lihaskin siellä hiljalleen. Kuntosalitreenin ympärille olen yhdistänyt lenkkeilyn, agilityn sekä joogan. Lajit, joista itse nautin suunnattomasti. Stressitasot pysyvät alhaalla, kun piipahtaa työpäivän jälkeen läheisessä metsässä reippailemassa sekä joogaa pari kertaa viikossa oman fiiliksen mukaan. Välillä rauhallisempaa yin-joogaa, välillä vaikkapa dynaamisempaa astangaa.

Mitä tulee laihduttamiseen omalla kohdallani, täytyy sanoa, että en ole ikinä uhrannut ajatustakaan sille, että mun pitäisi tästä laihtua. Vuosien varrella sitä on oppinut arvostamaan toimivaa ja tervettä kehoa. Sitä kehon kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mielestäni se on juuri se tärkein asia, jota voit oman hyvinvointisi eteen tehdä. Kun mietit omia elintapojasi ja tarvittaessa korjaat niitä astetta terveellisempään suuntaan, huomaat jo varmasti melko pian kuinka fiilis muuttuu ehkäpä siitä nuutuneesta ja väsyneestä virkeään ja jaksavaan. Terveydelle haitallisia tiloja ovat tietysti huomattava ali- tai ylipaino, mutta muuten paino ei juurikaan kerro mitään. Itse olen tässä vuosien varrella muuttunut hiljalleen alipainoisesta normaalipainoiseksi, mutta tätä painon muutostakin tärkeämpää on oma vointi. Jaksan tehdä asioita paljon paremmin kuin ennen, ja voin kokonaisvaltaisesti huomattavasti paremmin. Vaa’alla käynnin olen lopettanut jo aika päivää sitten, ja säästänyt painolukeman tuijottamiseen ja siitä vatvomisen oman kehon voinnin kuunteluun. Myös sen hetkellisen ruokien punnitsemisen sekä herkkupäivästä totaalikieltäymisen olen jättänyt taakse. Elämästä pitää nauttia!

Muista, että olet juuri hyvä sellaisena kuin olet! Mutta jos olo tuntuu nihkeältä eikä oikein jaksa, suosittelen elämäntapojen pientä viilausta liikunnan ja ruokailutottumusten myötä rennolla fiiliksellä 🙂

#älälaihduta

<3:llä Jenna