Yhteyden löytäminen uudelleen

Kiire. Stressi. Jatkuva kiire. Väsymys. Etäisyys. Ärtymys.

Siinä muutama asia, joita meidän kahden hengen perheessä on koettu etenkin viime talven sekä alkuvuoden aikana. Raksaväsymys uuvutti selvästi meidät molemmat suuremmalla kädellä kuin oltiin uskottukaan. Alussa mainitut asiat alkoivat näkyä parisuhteessa hiljalleen ja lopulta johtivat siihen, että aamulla ei vain olisi jaksanut nousta ja illat vietettiin sohvalla koomaillen netflixin parissa. Liikunta ei kiinnostanut (ainakaan mulla!), koska ei vain jaksanut eikä sen puolen terveellinen ruokakaan. Tämä johti pieneen oravanpyörään ja samat asiat toistuivat ja toistuivat.

Pienistä asioista sai tehtyä yhdellä poikkisanaisella vaikka kuinka isoja eikä riidoilta vältytty.

Vasta viimeisten muutaman viikon aikana väsymys on alkanut väistyä ja on vain oltu kertakaikkisen kyllästyneitä tähän laiskotteluun sekä ärtyneisiin fiiliksiin. Varmasti aiemminkin olen täällä maininnut, että he olivat oikeassa, jotka sanoivat, että talon rakentaminen on raskasta ja niin se olikin. Meille huomattavasti enemmän henkisesti. Fyysinen puoli olisi varmasti sopinut paremmin 😉

Mutta onneksi raskas vaihe alkaa selvästi olla takana ja ollaan alettu nähdä tilanne huomattavasti onnellisimmin silmin. Yhteys on niin sanotusti löydetty uudestaan! Ei se pappi turhaan alttarilla kysy ”Tahdotko…?”. Suhde perustuu pitkälti juuri tahtoon olla toisen kanssa, ei haluun. Raskaammat vaiheet kuuluvat elämään ja suhteisiin, vaikka niitä ei sinne haluaisikaan, mutta onneksi me on pääosin päästy nauttimaan niistä kevyemmistä vaiheista kuitenkin.

Fiilis kotona vaikuttaa huimasti koko muuhun elämään, kuten vaikkapa harrastuksiin. Nyt myös fiilis liikuntaa ja kunnon hikitreenejä kohtaan on taas muuttunut positiiviseksi ja oma hyvinvointi kiinnostaa huomattavasti alkuvuotta enemmän. Lisäksi huomaa, että inspiraatio kirjoittamistakin kohtaa alkaa ehkä hiljalleen taas löytyä! Eli positiivinen vaikutus kaiken kaikkiaan. Tekemistä silti on vielä kotona hurjasti, mutta priorisoimalla asiat saadaan varmasti kaikki hiljalleen hoidettua 🙂 Toki olisi kiva tehdä joka päivä vaikka jokin treeni tai joogailu tai kirjoittaa blogia tai vaikkapa valokuvailla, mutta elämä ei aina pyöri vain niiden kivoimpien juttujen keskellä, välillä pitää tehdä näinkin hurjia uhrauksia, että keskittyy esimerkiksi juuri siihen kotiin ja tuohon puolisoon edes pari kolme iltaa viikosta! 😉

<3:llä Jenna

Ehdota meille treffi-ideoita!

Treenejä, kuulumisia ja nyt hitunen sitä parisuhdettakin! Viime treffeistä, siis sellaisista ihan oikeista, ei vain ”käydään ulkona syömässä” -tyyppisistä, on kulunut aikaa jo niin paljon, että ei edes muisteta koska viimeksi oltiin treffeillä. Ehkäpä viime vuoden alussa? Saattoi olla juuri vuosi sitten, kun päätettiin, että kerran viikossa käydään treffeillä. Tämä suunnitelma oli todella hyvä ja piti huolen siitä, että ainakin sen kerran viikossa tulee huomioitua toista astetta enemmän. No, sitten koitti kiireet talon parissa (helmi-maaliskuussa?!)  ja treffit jäivät.

Kuten varmasti tiedätte, etenkin liikunta on meille molemmille tärkeää sekä tietysti hyvä ruoka! Miksei myös uusiin paikkoihin tutustuminenkin. Nyt kaivataankin ideoita mitä kaikkea voisi treffeillä tehdä? Ehdottakaa meille erilaisia treffi-ideoita, jotka olisivat mahdollista toteuttaa suhteellisen pienellä budjetilla 🙂 Aina parempi, jos ideat ovat sellaisia, että eivät sido suoraan tiettyyn kaupunkiin (ellei se ole Porvoo, Helsinki, Vantaa, Tampere tai Jyväskylä 😉 ). Me aletaan toteuttaa teidän ideoita mahdollisuuksien mukaan ja kerrotaan treffeistä sitten täällä blogissa!

-J & A

P.S. Postauksen kuvat on Santorinilta viime elokuulta 🙂

***

Tsekkaa edellinen postaus: Arkikuulumisia

Miten me ollaan muututtu parisuhteen aikana?

J & A:

Ihmissuhteet, elämäntilanteet, ikä ja niin edelleen muokkaavat ihmistä. Välillä parempaan suuntaan, välillä ehkäpä huonompaankin. Alettiin miettimään miten me ollaan muututtu meidän parisuhteen aikana. Vielä pienenä taustatietona se, että ollaan oltu yhdessä vuoden 2008 syyskuusta (aikas pitkään!), kihloihin mentiin 2009 ja naimisiin 2013. Yhteen muutettiin 2009 Helsinkiin, siitä 2010 Porvooseen, josta ostettiin asunto ja nyt 2016 kesäkuussa muutettiin rakennuttamaamme omakotitaloon. Siinä ehkäpä suurimmat suhteemme käänteet 🙂

me

 

Hitusen eksyttiin taas, mutta itse otsikkoon. Miten ollaan tämän reilun 8 vuoden aikana muututtu vai onko mitenkään?

Anssi

Tässä vuosien varrella oppinut enemmän kuuntelemaan toista ja myös hiukan näkemään ennalta tiettyjä valintoja, koska jotenkin ajattelee asioita myös toisen näkökulmasta.

Suurimmilta riidoilta välttyy jo sillä, että ei koita haastaa toista asiasta josta ollaan eri mieltä vaan enemmän miettiä kompromissia. Nuorempana minulla oli ehkä enemmän tapana tarttua kaikkiin epäloogisiin perusteluihin, kyseenalaistaa niiden järkevyys ja koittaa saada toinen selittämään asiat loogisesti. Nykyisin koittaa punnita vähän enemmän miten asiat sanoo. Sisäinen insinööri ja teoreetikko koittaa toki vieläkin puskea läpi, mutta jonkin verran se pysyy jo kahleissa.

Edelleen saatan jonkin verran olla kärttyisä, mikä helposti ärsyttää toistakin, mutta en ehkä niin paljon kuin nuorempana.

Jennalla on usein niska-ja selkäkipuja ja hieronkin sen vuoksi Jennaa melkein päivittäin. Jotenkin tykkään huomioida Jennaa ja koittaa tehdä hänen eteen kaikenlaista. Ehkä tätä nuorempana teki vähemmän, kun ei nähty päivittäin välimatkan takia.

Mutta suurin asia minkä on huomannu, että ollaan Jennan kanssa kasvettu yhteen, ja jotenkin yhteiselo on todella mukavaa ja viihdytään todella hyvin yhdessä. Jotkin parit huomaavat kasvavansa erilleen, varsinkin jos aloittaa seurustelun nuorena, mutta meille on ehkä käynyt päinvastoin.

Jenna

Kun tavattiin, olin juuri täyttänyt 18-vuotta eli olin aikas junnu. Mistään kummoisista parisuhteista ei ollut kokemusta eli itse vakavassa parisuhteessa oleminen oli jo tosi iso juttu ja vaati muutaman hetken aikaa ”kasvaa”. Olin aluksi melko mustasukkainen Anssista, koska mulle tuli pienenä yllätyksenä teekkarin runsas kaveriporukka. Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä, että miksi, onneksi niistä tunteista on päästy ajat sitten ja nykyään osaa nauttia sekä arvostaa sitä, että molemmilla on paljon kavereita, joita välillä nähdään yhdessä ja välillä erikseen.

Toinen juttu, jossa on muuttunut on se, että on oppinut joustamaan sekä tekemään kompromisseja. Siinä vaiheessa, kun laitettiin lusikat samaan laatikkoon, tuli tilanne, jossa molempien omista tavoista piti alkaa tehdä yhteisiä. Piti oppia, että asiat voi tehdä myös eri tavalla kuin itse on tehnyt ja se on ihan ok.

Silloin alussa kiivastuin todella herkästi todellamitättömistäkin asioista. Nykyisin riidellään enää todella harvoin. Toista omien tapojensa kanssa osaa arvostaa aivan eri tavalla kuin alkuaikoina.

Kuten Anssikin mainitsi, ollaan vuosien varrella kasvettu tietyllä tapaa yhteen, mutta pärjätään edelleen myös yksinkin, joka on todella tärkeää sekin 🙂

***

Lue myös edellinen postaus: Millaisilla toistomäärillä treenaan?