Ei se pelkkä ulkonäkö, vaan kokonaisvaltainen hyvinvointi

Eilen 6.5.17 vietettiin Älä laihduta -päivää. Raksakiireiden keskellä en ehtinyt näppiksen ääreen, mutta sivuan asiaa hieman nyt:

Ulkonäkö oli pääosin se juttu, jonka vuoksi aikanaan aloitin kuntosalitreenin. Muistan vieläkin, kun ensimmäistä kertaa salille marssiessani sanoin PT:lle, että tee mulle sellainen treeniohjelma, jolla voisin saada lihasmassaa. Ihailin jo silloin, vuonna 2009 timmejä ja sopivasti lihaksikkaita naisia. Halusin olla itsekin sellainen. PT sanoi, että ei se lihas sieltä sulla kyllä niin nopeasti kasva, jos kasvaa ollenkaan. Tämän PT:n kanssa se ensimmäinen tapaaminen jäi myös viimeiseksi. No, hän oli täysin väärässä sen suhteen, että sellaista hoikkaa noin 55 kiloista kukkakeppiä muistuttavaa kroppaa ei muka saisi lihaksikkaammaksi! Jotenkin ne sanat kolahtivat silloin sen verran lujaa, että päätin, että kele!, kyllä varmasti pala kasvaa! Ja niinhän se kasvoi. Mutta vuosien varrella motiivi kuntosalilla käymiseen ja muunkin liikunnan viikkorytmiin liittämiseen on muuttunut huomattavasti enemmän ulkonäkökeskeisestä tavoittelemaan kehon kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kun käyn säännöllisesti kuntosalilla, pysyy jumit poissa ja selkä (joka on kipuillut aikanaan vaikka kuinka ja paljon) kunnossa. Mieli on virkeä ja uni on huomattavasti parempaa. Kun tähän yhdistää reippaan, terveellisen syömisen, kasvaa se lihaskin siellä hiljalleen. Kuntosalitreenin ympärille olen yhdistänyt lenkkeilyn, agilityn sekä joogan. Lajit, joista itse nautin suunnattomasti. Stressitasot pysyvät alhaalla, kun piipahtaa työpäivän jälkeen läheisessä metsässä reippailemassa sekä joogaa pari kertaa viikossa oman fiiliksen mukaan. Välillä rauhallisempaa yin-joogaa, välillä vaikkapa dynaamisempaa astangaa.

Mitä tulee laihduttamiseen omalla kohdallani, täytyy sanoa, että en ole ikinä uhrannut ajatustakaan sille, että mun pitäisi tästä laihtua. Vuosien varrella sitä on oppinut arvostamaan toimivaa ja tervettä kehoa. Sitä kehon kokonaisvaltaista hyvinvointia. Mielestäni se on juuri se tärkein asia, jota voit oman hyvinvointisi eteen tehdä. Kun mietit omia elintapojasi ja tarvittaessa korjaat niitä astetta terveellisempään suuntaan, huomaat jo varmasti melko pian kuinka fiilis muuttuu ehkäpä siitä nuutuneesta ja väsyneestä virkeään ja jaksavaan. Terveydelle haitallisia tiloja ovat tietysti huomattava ali- tai ylipaino, mutta muuten paino ei juurikaan kerro mitään. Itse olen tässä vuosien varrella muuttunut hiljalleen alipainoisesta normaalipainoiseksi, mutta tätä painon muutostakin tärkeämpää on oma vointi. Jaksan tehdä asioita paljon paremmin kuin ennen, ja voin kokonaisvaltaisesti huomattavasti paremmin. Vaa’alla käynnin olen lopettanut jo aika päivää sitten, ja säästänyt painolukeman tuijottamiseen ja siitä vatvomisen oman kehon voinnin kuunteluun. Myös sen hetkellisen ruokien punnitsemisen sekä herkkupäivästä totaalikieltäymisen olen jättänyt taakse. Elämästä pitää nauttia!

Muista, että olet juuri hyvä sellaisena kuin olet! Mutta jos olo tuntuu nihkeältä eikä oikein jaksa, suosittelen elämäntapojen pientä viilausta liikunnan ja ruokailutottumusten myötä rennolla fiiliksellä 🙂

#älälaihduta

<3:llä Jenna

Viiniä & mansikoita

Jo on aikoihin eletty! Hyvinvointiblogi ja otsikko, joka viittaa selvästi ainakin puoliksi epäterveellisiin juttuihin! Hui!

Joudun myöntämään erään asian teille rakkaat lukijat. Käytän alkoholia silloin tällöin, kuten esimerkiksi viime viikon perjantaina. No, oliko yllättävä paljastus? 😉 Vietettiin Anssin nimppareita, no ei oikeasti vietetty.. Ihan muuten vaan haluttiin ottaa ilta rennosti sillä lauantaina ei ollut tiedossa mitään kummempaa treeniä tai vastaavaa.

Silloin tällöin on mielestäni ihana vain olla, ottaa lasi tai pari viiniä ja syödä samalla vaikka niitä mansikoita tai todella hyvää ruokaa! Elämä ei saa olla liian rajoitettua, joten mielestäni alkoholin käyttö esimerkiksi kerran parissa viikossa kohtuudella nautittuna on ihan okei.

Alkuvuodesta pidin lähes neljän kuukauden tipattoman jakson. Syy tähän tipattomaan oli lähinnä juuri kokeilla, mitä tipaton jakso saa aikaan kehossa. Tänä aikana en kyllä oikeastaan (yllättävää kyllä!) havainnut oloni olevan mitenkään erilainen. Ilmeisesti muutenkin niin kovin satunnainen ja maltillinen alkoholinkäyttö vs. täysin tipaton ei kehon fiiliksiin vaikuta kovinkaan suurin muutoksin. Asia on varmasti täysin eri silloin, jos tulee esimerkiksi vedettyä ihan kunnon ränni vaikkapa kerta viikkoon. Oikeastaan ainoa, mitä huomasin, oli hyvän punaviinin kaipuu täydellistä naudan sisäfilettä syödessä 😉

Tällaisia mietteitä alkoholin käytöstä näin ennen vappua!

<3:llä Jenna

Jopa liikaa itsenäinen?

Viime keskiviikon Maria Veitola -ohjelmassa vierailtiin Saara Aallon luona. En voinut olla havahtumatta, kun Saara kertoi, että hän on aina ollut todella itsenäinen, tehnyt asiat mieluiten ilman apua ja todennut, että kyllä mä pärjään, kyllä mä pystyn. Mutta kun hän on tehnyt asiat aina itse, yksinäisyys on ollut se kolikon kääntöpuoli.

Pystyin samaistumaan Saaraan todella hyvin juuri tässä piirteessä. Olen kuulemma ollut aina kovin itsenäinen, ihan taaperosta asti, yksinäinen tosin en. Tai sanottakoon, että jossakin vaiheessa koulukaverit vähenivät todella paljon, mutta silti en koe, että täysin yksin olisin joutunut olemaan. Elämäntilanteet vaan muttuvat ja ihmissuhteet sen mukana (ainakin osa niistä). Mutta tuo itsenäisyys on ollut kyllä välillä jopa liiankin vahvana mukana. Kun Anssi tuli kuvioihin, oli todella haastava antaa toisenkin tehdä asioita, kun itsehän ne osasin paremmin ja nopeammin, ja niistä olin suoriutunut itse aina ihan hyvin. Näin siis ajattelin silloin. Mutta kun jossain vaiheessa tulee väkisinkin se raja vastaan, että kaikkea ei voi millään kyetä tekemään itse, eikä tarvitsekaan! Avun pyytäminen on todella jees ja toisen tapoja tehdä asioita on kunnioitettava. Aina ei tarvitse olla se rohkea ja kova, vaan on ihan okei, että on armollinen itseään ja omaa jaksamistaan kohtaan.

Nykyään suoritetaan todella paljon, lähes koko ajan. Ehkä se on tämä yhteiskunta joka sysää siihen suorittamiseen ja nostaa suorittajatyypit jalustalle. Mutta ainakin mun mielestä on jopa hienompaa se, että välillä osaa ottaa rennommin ja antaa itselleen aikaa olla. Ei koko ajan tarvitse suorittaa eikä oikeastaan silloinkaan, kun jotain tekee. Eikö sen tekemisenkin voisi tehdä ilman kummempaa stressiä? Tai ainakin näin yrittää 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-J