Alppimaajoukkueen opissa Himoksella

A:

IMG-20170127-WA0002

Viime viikonloppu oli hitusen spesiaalimpi kuin normaalit viikonloput. Uuden vuoden tienoilla sain sähköpostia, että olin voittanut Bridgestonen arvonnassa päivän Himokselle. Tähän päivään kuului lasketteluopastusta alppimaajoukkueen Merle Soppelan ja Riikka Honkasen johdolla, päivän hissilippu sekä lounas, jossa oli vielä tilaisuus keskustella alppiurheilijan elämästä, treenistä ja kisaamisesta. Lisäksi mukana oli laskemassa Ulla Kulju, 15 vuotiaana lumilautaonnettomuudessa halvaantunut urheilija, joka laski monoskiillä, eli kelkalla suksen päällä. Hän myös ajaa kilpaa ratamoottoripyörää nordic Superstock 600B-luokassa. Hullua ja vauhdikasta puuhaa!

Vietettiin viikonloppua mun vanhemmilla Jyväskylässä ja lähdettiin sunnuntaiaamuna ajelemaan Himokselle. 45 minuuttia ja oltiin perillä. Jennan isä tuli myös mukaan, mutta hieman eri suunnasta. Anssi lähti laskemaan, ja Jenna ja Jennan isä suuntasivat kahvin kautta rinteeseen.

20170122_140113

20170122_132124

Meitä oli yhteensä neljä laskijaa, taitotasoiltaan hiukan erilaisia. Itse olen laskenut suksillä kolmivuotiaasta, ja mustat rinteet ovat paikkoja, joissa on mukava päästä haastamaan itsensä ja saada kunnolla tuntumaa rinteeseen. Ryhmän aloittelija oli aloittanut laskettelun torstaina, kun laskupäivä oli sunnuntaina. Kaksi tuntia Youtube-videoita ja sen päälle päivä laskemista, ja eikun harjoittelemaan Alppimaajoukkueen kanssa. Asenne kohdillaan, ja homma sujui erinomaisesti! Tällä tavalla pitäisi suhtautua jokaiseen eteen tulevaan haasteeseen.

Ensin harjottelimme vähän tekniikkaa ja jokainen vuorollaan laski alas ja saimme palautetta mitä pitäisi korjata seuraavaa laskua varten. Muutaman laskun jälkeen Prot jakoivat meidät harjoittelijat kahteen ryhmään, sillä minä ja eräs toinen laskija halusimme kokeilla vähän haastavampia rinteitä, kun taas kaksi muuta halusivat keskittyä enemmän tekniikkaharjoituksiin loivemmassa rinteessä.

Ja täytyy kyllä sanoa, että tuli uusia vinkkejä ja tuntui, että saa enemmän irti laskusta. Palautetta tuli, että mitä jyrkempi rinne, sen paremmin sujuu. Täytyisi vielä jossakin vaiheessa kokeilla moderneja suksia, niin voisi vielä laskua vielä enemmän rajoille. Nykyiset sukset ovat kyllä myös hyvät, ensimmäisiä carving-suksia mitä tuli markkinoille, mutta sain ne kun olin 15-vuotias, painoin n. 30 kiloa vähemmän, ja olin 20 senttiä lyhyempi. Eli laskutuntuma voi olla vähän erilainen pidemmillä suksilla.

Lopuksi meillä oli vielä lounas, jossa käytiin vähän päivää läpi ja pääsin hiukan kyselemään millaista kilpaurheilijan elämä ja treeni on.

Loppupäivä sujuikin mukavasti Jennan ja Jennan isän kanssa lasketellessa ja päivän toinen ja kolmas lounas nauttien. MMmm..food..

Niitä ihan tavallisia kuulumisia

J&A:

Melkoinen viikko takana! Koko viikko meni todella nopeassa hujauksessa, koska oltiin koko ajan menossa. Anssilla oli työreissu maanantaista tiistaihin Virossa. Tiistai-iltana pikavisiitille omaan sänkyyn nukkumaan ja siitä heti kukonlaulun aikaan lentokentälle ja kohti Roomaa. Torstai-perjantai välisenä yönä jälleen takaisin kotiin. Jenna vaihteesta piti tukikohtaa pystyssä ”yksinhuoltajan” roolissa 😉

Tällaiset viikot ovat onneksi melko harvinaisia meidän perheessä, mutta välillä niitä vain sattuu eteen toisen reissatessa ja kaikkien juoksevien menojen sattuessa juuri samalle viikolle. Onneksi näistä selviää ja viikonloppuna saatiin nauttia hieman rauhallisemmasta tahdista ihan kotosalla! Hyllyn kasaamista ruokailutilaan, kotisalin viimeistelyä, hitaita aamiaisia, kaatopaikkakuorman tekoa, maalaamista, hyvää ruokaa, Jennan vanhempien vierailu, maailman parantamista, pitkiä lenkkejä. Näistä koostui tämä viikonloppu, jonka voimalla jaksaa varmasti pitkälle ensi viikkoon 🙂 Okei, ei kuulostanut rauhalliselta, kun sen näin ylös kirjoitti, mutta kyllä tässä ehdittiin levätäkin!

P.S. Jos haluat kurkata, miltä meidän kotona näyttää, vieraile & laita seurantaan blogi Ensimmäinen talo 🙂 klik: ensimmainentalo.blogspot.fi

Meidän viikonlopun huippukohdat

J & A:

Viime viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa kotona ja se oli täynnä vaikka ja mitä. Kuvia ei  juuri tullut räpsittyä (pitäisi herätellä valokuvausharrastus jälleen enemmän henkiin!), joten näette nyt pieniä vilauksia kodistamme, siis niitä, jotka eivät tursua epämääräisiä laatikoita ja muuta tavaraa 😉 Hitaasti hyvä tulee tälläkin saralla! Pahvilaatikoita löytyy vielä lähes joka huoneesta, koska ei olla päästy tekemään sisähommia sitten kesän, mutta jahka ulkona ilmat alkaa kylmetä ja sateet tulevat, niin eiköhän sisältäkin saada taloa valmiiksi. Kirjoitellaan talokuulumisia tarkemmin jossain vaiheessa lisää ja katsotaan nyt mitä ne meidän viikonlopun huippukohdat olivat:

Perjantai

Yhtä hässäkkää koko ilta töiden jälkeen. Jennalla oli hieroja (ihana saada kropan jumit taas auki!), jonka aikana Anssi kävi läpi sekä ruoka- että rauta- että huonekalukaupat. Haki viikonlopun ruuat, hyllyn ruokailutilaan ja pikaisesti käytti koiratkin ulkona. Tehokasta!


Pitkät ja rauhalliset aamiaiset

Viikonlopuista tekee erityisiä just nää pitkät aamiaiset. Koko viikko on yleensä täynnä kaikenlaista hässäkkää eikä juuri ehditä vaan olla, joten lauantai on ihana aloittaa sillä, että keittelee kahvit kaikessa rauhassa ja istahtaa lehden pariin syömään aamiaista ainakin tunniksi.

Ystävät

Perjantaina kahviteltiin ystäväpariskunnan kanssa ja vaihdettiin viimeiset kuulumiset. Lauantai-iltana vietettiin terassin avajaisia toisen ystäväpariskunnan luona (kyllä sen terassikauden voi korkata syyskuussakin!) ja sunnuntaina kokkailtiin yhdessä Anssin siskon & hänen miehensä kanssa. Aivan loistavaa välillä ehtiä näkemään niitä muitakin tärkeitä ihmisiä eikä vain nököttää kaksistaan kotona!

Kodin laitto

Tämä ei ole enää niin ”huippua” meidän arjessa, mutta välillä on aivan loistavaa olla viikonloppu kotona, jolloin saa yllättävän paljon aikaiseksi. Askarreltiin yksi istutuslaatikko valmiiksi, terassin runkoa sekä sisällä jotain pientä 🙂

Pitkät lenkit

Koiratkin nauttivat viikonlopuista, kun pääsevät pidemmille lenkeille!