Eräs positiivinen kokemus PTn palkkaamisesta

Monet teistä varmasti muistavat, että treenasin lähes vuoden päivät Personal Trainerin kanssa ennen olkapääleikkausta. Monnan kanssa treenaaminen oli ennen kaikkea todella opettavaista ja kehittävää! Toivottavasti pian päästään jatkamaan 😉
Hankin PTn, koska olin huomannut, että treenaaminen salilla on sitä, jota oikeasti haluan tehdä. Vihdoin olin löytänyt lajin, josta tykkään. Oikeasti. Mutta vaikka kuinka treenaa, pitää tuo ruokapuolikin saada kuntoon. Nykypäivänä tietoa ruuasta ja ”oikein syömisestä” tulee joka tuutista. Joka viikko on keksitty uusi parempi ruokavalio kehittää lihasta tai laihtua. Tässä informaation runsaudessa on haastava enää erottaa, mitä sitä nyt oikeasti saa syödä ja mitä ei. Näin kävi mullekin reilu vuosi sitten. Trendijuttuihin menee helposti mukaan ja lopulta on ihan sekaisin.
Luulin tietäväni, miten pitää syödä. Ja söinkin melko terveellisesti, mutta liian vähän. Halusin lisää lihasmassaa, mutta laihduin entisestään. Kukapa ei tietäisi, että kun syöt enemmän kuin kulutat, painoa tulee lisää ja toisinpäin. Mutta kun ei tiennyt oliko se rahka tänään se juttu vai pitikö sitä leipää karttaa kuin ruttoa tai onko hedelmien sokeri kuitenkaan ihan okei? Eli en ollut ihan varma, mitä tuli syödä ja kuinka paljon, jotta pääsisin lähemmäs tavoitettani.

Tässä juuri PTn apu oli korvaamaton. Pidin ruokapäiväkirjaa, jonka avulla laadittiin sopiva ruokavalio. Kyllä, punnitsin ruokani! Ja söin/syön edelleen ihan tavallista ruokaa, mutta mulle oikeat määrät 😉 Vaikka tavoite ei ollut kisalavat, tämä oli tosi opettavaista. Ja helppoa. Paino lähti nousemaan ja viime syksynä InBody mittaus näytti positiivisia lukemia! Painoa oli tullut 4 kg lisää, josta kaikki lihasta.
Nykyään sitä on oppinut syömään melko hyvin. Riittävästi oikeita ruoka-aineita oikeaan aikaan sopivassa suhteessa. Lisäksi on oppinut kuuntelemaan kehoaan. Söinkö illalla liian vähän tai pitäisikö vettä muistaa taas juoda enemmän? Ja ne karkit ei edelleenkään ole avain onneen. Niin joo.. Se vaakakin hajosi jokunen aika sitten. Pasta oli kyllä näppärä punnita 😉
Pointtina mulla tässä kaiken sekamelskan keskellä oli kuitenkin se, että voit treenata tavoitteellisesti ja saada tuloksia ilman tiukkoja dieettejä ja rajoituksia. Nyt puhun siis edelleen kisajuttujen ulkopuolisista tavoitteista. Niistä en tiedä mitään 😉
Kun opit kuuntelemaan kehoasi, ammattilaisen avulla tai ilman, osaat antaa sille tarvitsemansa ruoka-aineet. Lautasmalli pitää muuten edelleen melko hyvin paikkansa. Monipuolista terveellistä ruokaa riittävän usein. Aika helppoa, eikö!?
Tulin juuri 10,5 km hiihtolenkiltä! Nyt saunaan 🙂 Aurinkoista maanantaita,
<3:llä Jenna

jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta