Haittaa vai hyötyä?

No jo taas venähti muutama päivä, että ei koneelle ehtinyt istahtaa ja blogiakaan päivitellä! Huono omatunto ottaa vallan, vaikka kai te ihanat lukijat siellä edelleen olette, jos nyt ei joka päivä uutta postausta tulekaan? Oletteko? Toivottavasti 🙂 

Totuus on kuitenkin se, kuten sanoin eilisissä agilitytreeneissä treenikaverille, että ”nukkuminen on se asia, josta tällä hetkellä pitää tinkiä”. Eli mun päivissä on LIIAN VÄHÄN TUNTEJA! Snif. Miksi pitääkin hankkia itselleen niin hemskutin paljon tekemistä? Vaikka se tekeminenhän on kivaa, niin ei sillä pidä kaikkia iltoja täyttää!

Maanantaina kävin treenaamassa Monnan kanssa Mäkelänrinteellä. Tein treenin ihan vaan omaa painoa käyttäen Märskyn HOT-alueella. Oli kyllä sellainen treeni taas, että oksat pois! Ensimmäistä kertaa ikinä meinasin pyörtyä punnertaessa ja oksentaa. Olo oli jotenkin tosi huono aina, kun syke kohosi korkealle, mutta onneksi helpotti, kun huilasi hetken 🙂 Tiesipä ainakin tehneensä kaikkensa! Ja taas se fiilis treenin jälkeen, niin mahtava <3 *Ei kipuu, ei hyötyy!* Niinkö se oikeasti on? Hahha!

Maanantain treenin tulos 🙂
Tiistaina olin valmistautunut, että nyt meen sinne salille sitten heti töistä. Mies kun on saikulla kotona, on tai olisi saanut aikatauluttaa omat päivänsä vähän vapaammin. Mutta miksi iski taas se hemmetin laiskuus? Miksi oi miksi? Tuleeko tästä nyt tällainen ”mun elämä on hirveetä postaus, no ei toivottavasti, ei se kuitenkaan ole! Kuitenkin maanantain jäljiltä ei ollut lihasta, joka ei olisi ollut sen palautumispäivän tarpeessa, joten oli hyvä päätös siirtää treeni keskiviikolle!
Agilitytreenit siirtyi nyt tiistailta keskiviikolle eli ensin kävin treenaamassa Ferin ja sitten kodin kautta salikamat päälle ja tekemään se jalkatreeni. Yleensä aloitan prässillä, eilen kuitenkin prässi oli varattu ja tein ensin vähän liikettä pepulle. Prässiä tehdessä toisena liikkeenä olo oli taas suht huono, mutta väkisin tein sarjat kunnon liikeradalla ja onneksi se olokin sitten helpotti jossain vaiheessa treeniä! Kuitenkin treeni tuntui jotenkin erityisen raskaalta eilen. Ehkä se päivä ei ollut riittävä jalkojen palautumiseen, who knows! Tänään onkin sitten ollut tällainen fiilis: 

Yes!

 

Askelkyykky jalan kierrolla sivulta eteen

Peukut sille, että sain tehtyä koko treenin!

Instagram: @jennaeaarnio

Ihanaa muuten, että sataa! Ainakin täällä etelässä tuo pölykausi on tehnyt tehtävänsä ja nessupaketteja on kulunut lukuisia, mutta nyt ilma paranee, kun sade huuhtoo turhat pölyt pois 🙂 Ehkä tuo huono olo johtuu osittain tästä. Eli hapen saanti on hankalampaa nyt, kun ilma ja siten ne keuhkot on täynnä pölyä. Onko teillä ollut samanlaisia tuntemuksia nyt, kun pölykausi on pahimmillaan?

Hmmm.. Jotta tästä kirjoituksesta ei jää kenellekään sellainen fiilis, että ”miks tolla nyt treenit ei sujukaan” niin voisi sanoa piristykseks,  että vaikka treeni on tahmeaa välillä, kyllä sekin kehittää! Vaikka tulee se heikko hetki ja meinaa lopettaa kesken kaiken, kannattaa muistaa vähän tsempata itseään: Mieti vaikka, että millainen se fiilis on sen treenin jälkeen tai miksi siellä salilla nyt hikoilet! Tavoitteita kohti sano mummo lumessa vai miten se meni 😉
I already know what giving up feels like. I want to see what happens if I don’t. #abs
Tänään kroppa on viestittänyt, että tarvitsee lepoa. Olin jo lähdössä treenaamaan, mutta väsymys, sekä mielessä että kehossa, laittoi ajattelemaan, että nyt on ehkä parempi syödä hyvä iltapala ja mennä aikaisin nukkumaan 🙂 On tässä vielä 3 päivää tätä viikkoa jäljellä ja sinne salille ehtii kyllä! Vaikka tänään taas oli suuri hinku sinne hikoilemaan, on se oman kehon kuunteleminen ja tuntemusten tulkitsemisen opetteleminen tärkeää, jotta ei tee enemmän haittaa kuin hyötyä itselle. 
Näihin tunnelmiin tsempataan loppu viikko ja muistetaan, että se lepo on todella tärkeää!
<3 Jenna
PS. Mulla on teille tiedossa pari mukavaa arvontaa lähitulevaisuudessa! hih!
jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta