Hämmentävä, mutta luonnollinen biologinen kello

Tiedän, että tämä aihe on todella henkilökohtainen, mutta varmasti myös sellainen, jota lähes kaikki pohtivat jossain vaiheessa elämäänsä. Perheenlisäys nimittäin.

Täällä FitFashionilla blogeja seuraava ei ole voinut välttyä raskaus- ja vauvauutisilta. Jonkinlainen ”babyboomi” on selvästi menossa ja ihana niin! Näiden lisäksi meidän ystäväpiiriin on alkanut putkahdella vauvoja eli vauvoilta ei ole voinut välttyä 😉 Lisäksi aihe on noussut yhdeksi suosituimmaksi kahvipöytäkeskusteluissa. Eli pakostikin aihetta on alkanut mietiskellä!

Kun muistelen omia fiiliksiä vaikka reilu viiden vuoden takaa, että haluaisinko joskus perustaa kunnon perheen, voin ihan rehellisesti todeta, että en halunnut. Mulla ei ole (ainakaan en muista) ikinä ollut mitään hinkua perustaa perhettä. Jo pelkkä ajatuskin vauvoista ja siitä, että pitää huolehtia pienestä ihmisestä 24/7 on tuntunut todella etäältä. Tätä tunnetta selittää varmasti se, että ei sitä nyt ”tarvitsekaan” haluta lapsia juuri ja juuri parikymppisenä. Ja toisaalta muutenkin todella avoinna oleva oma elämä ei ole sellainen, jonka osaksi pienen ja viattoman ihmisen haluaisi saattaa.

Yritin miettiä adjektiivia, joka kuvaisi omaa suhtautumistani vauvoihin. En kuitenkaan keksi sopivaa. Juuri tuolloin noin 5-vuotta sitten se oli aika välinpitämätön. Voiko noin sanoa? Siis sellainen, että okei, tuossa menee vauva rattaissa. Tuossa vauva itkee kaupassa. Ok.

Tästä hetkestä meni ehkä kolmisen vuotta, hieman reilukin, ja aloin huomata, että se vauvan itku kaupassa herätti pienen huolen siitä, että mikäköhän hänellä on hätänä? Eli enää en kävellyt lähes tunteettomana ohi ja kironnut mielessäni sitä, että kuka prkl ottaa itkevän vauvan mukaan sinne kauppaan?! Jotain pään sisällä oli tapahtunut, ihan huomaamatta. Ihan tahtomatta.

DCIM104GOPRO

Tämän vuoden alussa sain kuulla ilouutisen, että ystävämme odottavat esikoistaan. Tästä seurasi pitkät keskustelut kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä ja huomasin, että kyselen ihan mielenkiinnosta asioista. En vain ollakseni kohtelias 😉 Biologinen kello. Nyt vasta ymmärrän mitä tuo hitusen korvaan särähtävä termi tarkoittaa. Samalla sen vaimea ja hidas tikitys tuntuu hämmentävältä, mutta luonnolliselta ja samalla todella pelottavalta ja jännittävältä.

Joku sanoo nyt, että joo, sillä on vauvakuume. Ehkä, ehkä ei. Ei ainakaan niin suuri, että 9 kk päästä saatte lukea blogista ilouutisen baby A:n syntymästä. Nyt, orastavan rakennusprojektin alla, ei yksinkertaisesti ole tilaa sille baby A:lle!

Eräs työkaverini muistutti osuvasti, että et sä tuu tosta nuortumaankaan. Tämä on tottakai hyvä pitää mielessä, mutta aika näyttää, mikä on lopputulos 🙂
<3:llä Jenna

jenna

4 vastausta artikkeliin “Hämmentävä, mutta luonnollinen biologinen kello”

  1. Aihe on sitä enemmän mielen päällä, mitä enemmän naisella ikää. Itse oon 32-vuotias, ja en edelleenkään usko että haluan lapsia. Mun mielestä tää on asia, missä pitää ehdottomasti kuunnella itseään tarkkaan. Minä en aio hankkia lapsia, jos mulla on tämä sama fiiilis kun olen 35v, tai 40v. En ala tekemään lapsia vain sen takia, että mua saattaisi joskus kaduttaa jälkeenpäin.

    Lähipiiriä katselemalla… monet ovat kyllä tehneet lapsen puhtaasti halusta ja ajatuksesta, että lapsi tuo iloa elämään. Ja sitten on myös monia sellaisia, jotka ovat tehneet sen lapsen koska ulkoiset paineet vaikuttavat (=suku, puoliso, "ikärasite", tulevaisuuden turva-ajatus), ja sen kyllä yleensä havaitsee kumpaan porukkaan kuuluu, jos seuraa sitä perheen elämää vierestä. Se on valinta, tekeekö lapsen, mutta silti koen että ollaan kateellisia vapaa-ajastani, oletetaan että minulla on helppo elämä (koska ei lapsia) ja myöskin lapsenhoitoapua pidetään melkein sääntönä, koska eihän mulla voi olla omia menoja, mullahan on pelkkää aikaa(!!). Tämä asenne on mielestäni kummallinen ja kielii jonkinlaisesta ns. katkeruudesta. No, osaan kyllä pitää puoleni.

    Mun mielestä kannattaa ainakin hankkia realistinen kuva siitä mahdollisesta vanhemmuudesta vaikkapa hoitamalla sukuun kuuluvia lapsia tms. Jos seuraa lapsiperhe-elämää läheltä, voi nähdä kolikon kummatkin puolet. Lapset ovat ihania ja aitoja, tuovat varmasti paljon iloa elämään. Lapsen kautta voi uudistaa myös omaa maailmankuvaansa ja oppia elämään eri tavalla hetkessä. Lapset ovat myös paljon työtä; elämä menee useamman vuoden täysin lapsen ehdoilla, on yövalvomisia, vastuuta ja omaa aikaa paljon vähemmän. Nämä asiat tulevat ihan oikeasti yllätyksenä aika monelle, joka ei ole nähnyt lapsiperheen arkea läheltä. Itse olen varmasti sen verran itsekäskin ihminen, että introverttina luonteena en olisi valmis luopumaan vapaudesta mennä ja tulla ja päättää omasta ajasta. En edes tiedä, kestäisinkö sitä vastuuta yms. Onneksi kumppanini on samoilla linjoilla kanssani :).

    Ja niin, sulla on vielä hyvää aikaa; jos sulla on halu niihin lapsiin jossain olemassa, niin se tunne varmasti voimistuu kyllä ja etenkin kun alat tuntemaan että elämä on järjestyksessä (koulutus, asunto tms. valmis asettumaan). Toki nämä jutut eivät kuulemma aikaa katso, mutta en stressaisi sinuna asiasta vielä, harva on 24-vuotiaana valmis äidiksi :).

  2. Tuot kyllä monta hyvää kantaa aiheeseen. Tottakai lapsia tehdään vasta silloin, kun molemmat sitä haluavat. Missään nimessä niitä ei pitäisi hankkia sen perusteella, että lähipiiri painostaa tms. Kyseessä on kuitenkin niin iso asia. Mun mielestä on todellakin ok, jos päättää, että elää kaksin puolison kanssa tai sitten ihan itsekseen, mutta toki on myös hienoa, jos hankkii lapsia. Kunhan tekee juuri sellaisia asioita, joita itse haluaa 🙂

    Itse en stressaa asiasta vielä yhtään. Koulutus kyllä on ja vakityö, mutta ihan vielä en minäkään ole valmis luopumaan "vapaudestani" 😉 Enkä halua yhtä huolehdittavaa lisää rakennusprojektin keskelle!

  3. Heissulivei! Itse suosittelen hankkimaan lapsen/lapset juuri tuossa n. 25 vuoden iässä, niin sitten olet n. 40 kymppisenä jo vapaa taas menemään ja harrastamaan kaikkea kivaa, kun monet ikätoverisi silloin vielä valvovat öitä vauvojensa kanssa ja seisoskelevat leikkipuistoissa. Eli ei muuta kuin anna palaa vaan ja iloisia vauvauutisia 9 kk kuluttua meille blogin lukijoille! 🙂

  4. Tämä on kyllä todella hyvä pointti myös! En ole ajatellutkaan, että olisin vaikkapa 60, kun lapset muuttaa pois kotoa 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta