Itsetunto (kadoksissa)

Itsetunto. Asia, piirre, joka tuntuu välillä olevan ihan tosi korkealla ja välillä se taas katoaa. Mietin eilen automatkalla (kävimme Helsingissä Raakasuklaa Workshopissa, tästä tarkemmin illalla) sitä, että mun mielestä itsetuntoni on kokenut jonkin kolauksen alaspäin tässä viime aikoina. Sellaisen pienen, onneksi vain pienen. Mutta kuitenkin sellaisen kolauksen, että se on vaikuttanut käytökseeni monissakin arjen osa-alueissa.

”Itsetunto on itsensä hyväksymistä ja kunnioittamista sekä sitä että luottaa ja uskoo itseensä. Kun ihminen hyväksyy itsensä, hän tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa ja tulee toimeen itsensä kanssa olematta liian itsekriittinen. Kun ihmisellä on hyvä itsetunto, hän uskaltaa toimia, puhua, pukeutua ja ajatella siten kuin tuntee oikeaksi. Hyvän itsetunnon omaava ihminen tietää millainen hän on ja arvostaa itseään sellaisena kuin on. Hyvä itsetunto luo hyvän pohjan ihmisen kehitykselle. Hyvä itsetunto vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja elämäntyytyväisyyteen.” (lainattu täältä)

Itsetunto vahvistuu positiivisten kokemusten ja onnistumisten myötä. Kun tapahtuu monia epäonnistumisia, usko itseen usein järkkyy. Tai jos jokin asia menee epämukavuusalueelle, saattaa itsetuntokin heilahtaa, kun ei enään olekaan täysin tietoinen siitä, mitä tehdään.
DSC03470
Kuten sanoin, olen huomannut, että itsetuntoni on hieman romahtanut. Tietyissä asioissa. Luulen, että syy tähän on ainakin osittain tuo olkapääleikkaus. Tsemppasin itseäni niin kovasti leikkaukseen ja treenasin kroppaani hyvään kuntoon, mutta leikkauksen jälkeen kun se todellisuus iski avarilla päin naamaa, oli se kyllä aika karua. Se kaikki mitä olet pitkään työstänyt, on hetkessä poissa. Ei tietenkään lopullisesti tai edes kovin pitkään, mutta hetken kuitenkin.

Se fiilis, kun olkapää ei liiku edes 10 cm sivusuunnassa. Se fiilis, kun ei se olkapää liikkunut edes 3 kk leikkauksesta täydellä liikelaajuudella. Onko tää käsi ollut joskus yliliikkuva ja toimiva? Se fiilis salilla, kun ensimmäisen kerran teki hauiskääntöä leikkauksen jälkeen. Mietin, että olenko mä koskaan edes käynyt salilla?! Se fiilis, kun agilitytreenit noin 3 kk tauon jälkeen menivät kuten ne ihan ensimmäiset joskus kauan sitten. Olinko joskus ollut tässäkin ihan hyvä?? Sellainen, joka ohjaa koiraa määrätietoisesti eikä itseään vähätellen ja anteeksipyydellen.
Hölmöjä ajatuksia, mutta tällaiset muutokset elämässä välillä kolauttavat. Onneksi itsetuntoaan pystyy kohottamaan! Kun kirjoittaa ajatuksiaan ylös, ne usein selkeytyvät. Kun mietin noita yllä mainittuja fiiliksiäni, huomaan, että ne ovat sellaisia, joita pystyn kehittämään. Ja kun tarkemmin miettii, ne ovat sellaisia fiiliksiä, jotka tulevat juuri silloin mieleen, kun iskee heikko hetki.
SONY DSC
SONY DSC
Olkapää liikkuu jo täysin. Eikä ole kulunut edes 6 kk leikkauksesta! Aika siistiä kyllä. Voimatasot ovat kasvaneet hurjasti salilla ja joka viikko ne painot sieltä kapuavat ylös. Ei siis syytä huoleen tässäkään asiassa. Olemme tehneet viimeisissä agilitytreeneissä jopa kokonaisia puhtaita ratoja (jotka ovat vielä aika vaikeitakin) ja pääsimme uuteen ryhmäänkin pari kuukautta sitten, kun olimme kehittyneet niin hyvää vauhtia. Eli kuten sanottu, hölmöjä ajatuksia! Miksi sitä ihminen välillä antaakin mielelleen vallan velloa niissä pienissä epäonnistumisissa sen sijaan, että muistaisi ne onnistumiset? Tottakai epäonnistumiset kuuluuvat elämään, mutta niistä pitäisi nimenomaan ponnistaa eikä jäädä vatvomaan. Ja mitäs sen on väliä, jos tekee salilla hetkellisesti pienemmillä painoilla tai ei ole yhtä hyvä kuin SM-tasolla kilpaileva kaveri? Ei sitä tarvitse olla aina samanlainen ja tehdä samalla tavalla kuin ympärillä olevat. Erialaisuushan on nimenomaan rikkautta. Kun uskaltaa olla oma itsensä, on sekin rikkautta. Ja myös se, että tallaa tietään siten, että on itse onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa.

Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! 😉 hahah! No ei vais!

Vastoinkäymisistä saa voimaa. Eikä kaikkia vastoinkäymisiä pidä ottaa niin vakavasti, sillä useimmiten huomaat, että suurin osa asioista on kuitenkin todella hyvin.
<3:llä Jenna
 

jenna

2 vastausta artikkeliin “Itsetunto (kadoksissa)”

  1. Mukava kirjoitus ja tärkeä aihea! Itse olen pohtinut samoja juttuja viime aikoina. Haluaisin oppia perustamaan itsetuntoni itseni kunnioituksen varaan, suorituksista huolimatta. Että osaisi arvostaan itseään, ulkopuolisista ominaisuuksista tai suorituksista riippumatta. Ulkonäkö muuttuu ja rapistuu, ja aina ei voi suorittaakaan samaan malliin, mutta sen ei pitäisi horjuttaa itsetuntoa! Siinä on tavoitetta!

  2. Loistava tavoite! Mulla ei oo sun kommenttiin mitään lisättävää, hyvin sanottu 🙂 Tuon kun muistaisi itsekin pitää tavoitteena!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta