Jos treenaisikin vain hyvinvoinnin takia?

Viime aikojen fitness-kilpailut saivat jälleen pohtimaan omaa treenaamista. En voi väittää, ettenkö itsekin olisi tähän asti treenannut aika paljon juuri sen ulkonäön vuoksi. Olenhan tavoitteeksikin asettanut jo pari vuotta sen lihaskasvun sekä alkusyksystä pienen lihaserottuvuudenkin. Treenit ja ruokavalio on laadittu juuri lihaskasvua tukevaksi. Toki hyvinvointi ja jaksaminen ovat olleet myös treenaamisessa mukana, mutta ulkonäkö aika suurelta osalta myös.

Kisalavat eivät ole ainakaan tällä hetkellä tavoitteissa, koska motivaatio eikä etenkään aika riitä niitä tavoittelemaan. Ihailen todella paljon lihaksikkaita, niin naisia kuin miehiäkin, ja sitä, kuinka paljon he ovat tehneet työtä kehonsa eteen, mutta tällä hetkellä oma paikkani ei ole biksuissa keikistelemässä lavalla.

Tässä tulee kuitenkin yksi juttu, jonka vuoksi mieleeni nousi eilen illalla pointti, että voisiko sitä treenata kuitenkin vain hyvinvoinnin takia? Unohtaa sen ulkonäkökeskeisyyden ja nauttia sitten vain sivussa siitä, jos lihasta tarttuu ja kroppa muuttuu? Nimittäin se, että olen alkanut stressaamaan treenaamisesta. Tahtomattani. Haluan nauttia salilla käymisestä, en stressata siitä. Haluan nauttia myös lenkkeilystä sekä muusta liikunnasta. Haluan nauttia näistä sen vuoksi, että niistä tulee hyvä olo! Haluan nauttia myös hyvästä ruuasta ja uusien reseptien kokeilusta. En vain siksi, että paino nousee, jos nousee, vaan juuri sen fiiliksen takia.

Se, että treenaa melko ulkonäkökeskeisesti, on tuonut mukanaan sen, että käyn vaa’alla kerran viikossa ja myös mittaan kroppaa säännöllisin väliajoin. Jos paino ei ole noussut tai se on jopa laskenut, vaikuttaa se saman tien mielialaan (mitä oon tehnyt väärin yms..?) ja siihen, että ”tällä viikolla on pakko käydä salilla vähintään 3 kertaa viikkoon, jotta ens viikolla vaaka näyttää enemmän”. Se vaikuttaa myös siihen, että saatan syyllistää itseäni siitä, että olen jättänyt joistakin aterioista ruokaa vähän pois, koska en vain ole jaksanut syödä. Tässähän alkaa olemaan jo hyvät stressin aiheuttajat!

Eli olisiko oikeasti mahdollista, että treenaisinkin tästä eteenpäin vain mielessäni se, että liikunta tuo mukanaan hyvän olon? Ja söisinkö terveellisesti vain sen takia, että sekin tuo virkeän ja mukavan olon? Herkuttelisin silloin tällöin hyvällä omalla tunnolla ilman syyllistämistä? Jos jättäisinkin sen vaa’an pois ja kävisin vain InBody-mittauksissa 1-2 kertaa vuodessa? Seuraisin kehitystä juuri fiiliksen ja niiden treenipainojen sekä uusien temppujen oppimisen muodossa?

IMG-20150919-WA0001
Välillä sitä kokee onnistumisen iloja…
IMG-20150919-WA0002
…ja joskus löytää itsensä pyllähtäneenä rannalta 😀

En tiedä onnistuuko suunnitelma, mutta kovasti toivon niin! Aion pitää kiinni siitä, että saisin taas rennon otteen sekä treenaamiseen että terveellisiin elämäntapoihin. Tän viikon alussa tämä tavoite näytti ainakin todella hyvältä, mutta sitten eilen iski pieni takapakki treenirintamalle, nimittäin jonkinlainen flunssa yrittää taas iskeä. No, ei anneta sen häiritä, vaan treenataan sitten, kun olo on sellainen, että siihen on mahdollisuus 🙂
Tsemppiä ja rentoa otetta juuri sun loppu viikkoon,
<3:llä Jenna

jenna

8 vastausta artikkeliin “Jos treenaisikin vain hyvinvoinnin takia?”

  1. Mäkin oon joskus nuorempana ajatellut tuolla lailla ja urheillut ulkonäkö edellä, mutta nykyään en urheilun saralla mieti juurikaan ulkomuotoani. Tavoitteet on puhtaasti taitojen kehittämisessä. Olen suoraan sanottuna liian välinpitämätön ulkonäköni suhteen, että jaksaisin sitä päämäärätietoisesti muokata. Olen tyytyväinen itseeni vaikka haluaisinkin kasvattaa lihaksia voimantuotannon vuoksi, jotta voisin esim. kyykätä suuremmilla painoilla. On vapauttavaa, kun voi nauttia treenistä keskittyen itse asiaan ja syödä vapaasti siten, mitä kroppaa vaatii. Koen, että kropan syynääminen vie liikaa energiaa ja luo juurikin stressiä 🙂

  2. Juuri se, että on tyytyväinen itseensä ja siihen mitä tekee, on tärkeintä 🙂 Juuri tuohon moodiin pitäisi itsekin päästä! Ja juuri sitä tavoitella, että treenaa ja syö vain hyvinvointia silmälläpitäen ulkonäköä turhaan miettimättä.

    Ihanaa alkavaa syksyä!

  3. Mä niin tiedän ton fiiliksen! Tää vuosi on mennyt liikaa ulkonäöstä stressaamiseen, muuten oon tyytyväinen, mutta peppu on se joka aiheuttaa välillä silkkaa inhoa. Nyt oon kuitenkin saanut ajatuksia siihen suuntaan, että keskityn kehittymään omassa lajissa ja syömään terveellisesti ja kunnolla. En oikeen edes tiedä pääsisinkö lähemmän unelmakroppaa kasvattamalla lihaksia vai kiinteytymällä vai pitäskö tehdä kummatkin. Lisää päänvaivaa aiheuttaa se, että kroppa pyrkii aina tähän tiettyyn painoon, joten tiukan ulkomuodon ylläpitäminen olis varmasti kaikkea muuta kuin rentoa. Haluan olla lihaksikas ja jopa vähän jo iso, mutta tuo löysä selluinen ja leveä takamus…. Yyyyh.

  4. I feel you! En kuitenkaan usko, että sulla nyt olisi mikään selluinen löysä takamus! hahah! 😀 Mutta ehkä kuitenkin vaa'an lukeman tuijottamisen sijaan olisi juuri tärkeä keskittyä siihen, että kehittyy omassa lajissaan ja syö rennon terveellisellä otteella. Ja tietysti voi ja jaksaa yleisesti hyvin 🙂 Kyllä se lihas sieltä sitten tarttuu hiljalleen. Naisilla sellainen normaali lihasmassan kasvu on noin 2 kg vuodessa, että tämänkin takia muutokset välillä tuntuvat todella hitailta… Tsemppiä kuitenkin kovasti sekä treeneihin että kouluun! 🙂

  5. Tääskin voi löytää balanssin, itse koen liikkuvani ulkonäön sekä hyvinvoinnin takia. Smaoin ajattelen syömisistä ja olen mielestäni löytänytkin hyvän balanssin 🙂 Tietty kisaamisjutut on aina erikseen ja itselläkin noita kisakausia ollut, jolloin mennään se kisatavoite edellä 😉

    http://outikarita.fitfashion.fi/

  6. Tuo on kyllä totta! En ihan usko, että itsekään pääsen kokonaan eroon ulkonäköajattelusta, eikä ole tarvekaan. Mutta jos löytäisi juuri sen kultaisen keskitien ja osaisi nauttia treenaamisesta ilman, että koko ajan mielessä on vain ulkonäkö, homma sujuisi varmasti ilman turhaa stressiä 🙂

  7. Sepäse! Kultainen keskitie on useasti se hyvä vaihtoehto 🙂 Ulkonäkoajattelu treenaamisessa ei ole mielestäni yhtään väärin, mutta kunhan se ei ole se pääasia, niin että asiaa stressaa eikä se tuota edes mielihyvää… Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan 🙂

  8. Juuri näin! Ymmärrän tosi hyvin mitä tarkoitat 🙂 Kyllähän sitä tosiaan väkisinkin tulee katsottua itsestään peilistä ja mietittyä, mitä sitä voisi treenaamalla ja oikealla ruokavaliolla kehittää, mutta juuri tuo, että se ei saa olla se hallitseva osa kaikkea, vaan hommasta pitää nauttia muutenkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta