Yhteyden löytäminen uudelleen

Kiire. Stressi. Jatkuva kiire. Väsymys. Etäisyys. Ärtymys.

Siinä muutama asia, joita meidän kahden hengen perheessä on koettu etenkin viime talven sekä alkuvuoden aikana. Raksaväsymys uuvutti selvästi meidät molemmat suuremmalla kädellä kuin oltiin uskottukaan. Alussa mainitut asiat alkoivat näkyä parisuhteessa hiljalleen ja lopulta johtivat siihen, että aamulla ei vain olisi jaksanut nousta ja illat vietettiin sohvalla koomaillen netflixin parissa. Liikunta ei kiinnostanut (ainakaan mulla!), koska ei vain jaksanut eikä sen puolen terveellinen ruokakaan. Tämä johti pieneen oravanpyörään ja samat asiat toistuivat ja toistuivat.

Pienistä asioista sai tehtyä yhdellä poikkisanaisella vaikka kuinka isoja eikä riidoilta vältytty.

Vasta viimeisten muutaman viikon aikana väsymys on alkanut väistyä ja on vain oltu kertakaikkisen kyllästyneitä tähän laiskotteluun sekä ärtyneisiin fiiliksiin. Varmasti aiemminkin olen täällä maininnut, että he olivat oikeassa, jotka sanoivat, että talon rakentaminen on raskasta ja niin se olikin. Meille huomattavasti enemmän henkisesti. Fyysinen puoli olisi varmasti sopinut paremmin 😉

Mutta onneksi raskas vaihe alkaa selvästi olla takana ja ollaan alettu nähdä tilanne huomattavasti onnellisimmin silmin. Yhteys on niin sanotusti löydetty uudestaan! Ei se pappi turhaan alttarilla kysy ”Tahdotko…?”. Suhde perustuu pitkälti juuri tahtoon olla toisen kanssa, ei haluun. Raskaammat vaiheet kuuluvat elämään ja suhteisiin, vaikka niitä ei sinne haluaisikaan, mutta onneksi me on pääosin päästy nauttimaan niistä kevyemmistä vaiheista kuitenkin.

Fiilis kotona vaikuttaa huimasti koko muuhun elämään, kuten vaikkapa harrastuksiin. Nyt myös fiilis liikuntaa ja kunnon hikitreenejä kohtaan on taas muuttunut positiiviseksi ja oma hyvinvointi kiinnostaa huomattavasti alkuvuotta enemmän. Lisäksi huomaa, että inspiraatio kirjoittamistakin kohtaa alkaa ehkä hiljalleen taas löytyä! Eli positiivinen vaikutus kaiken kaikkiaan. Tekemistä silti on vielä kotona hurjasti, mutta priorisoimalla asiat saadaan varmasti kaikki hiljalleen hoidettua 🙂 Toki olisi kiva tehdä joka päivä vaikka jokin treeni tai joogailu tai kirjoittaa blogia tai vaikkapa valokuvailla, mutta elämä ei aina pyöri vain niiden kivoimpien juttujen keskellä, välillä pitää tehdä näinkin hurjia uhrauksia, että keskittyy esimerkiksi juuri siihen kotiin ja tuohon puolisoon edes pari kolme iltaa viikosta! 😉

<3:llä Jenna

Jopa liikaa itsenäinen?

Viime keskiviikon Maria Veitola -ohjelmassa vierailtiin Saara Aallon luona. En voinut olla havahtumatta, kun Saara kertoi, että hän on aina ollut todella itsenäinen, tehnyt asiat mieluiten ilman apua ja todennut, että kyllä mä pärjään, kyllä mä pystyn. Mutta kun hän on tehnyt asiat aina itse, yksinäisyys on ollut se kolikon kääntöpuoli.

Pystyin samaistumaan Saaraan todella hyvin juuri tässä piirteessä. Olen kuulemma ollut aina kovin itsenäinen, ihan taaperosta asti, yksinäinen tosin en. Tai sanottakoon, että jossakin vaiheessa koulukaverit vähenivät todella paljon, mutta silti en koe, että täysin yksin olisin joutunut olemaan. Elämäntilanteet vaan muttuvat ja ihmissuhteet sen mukana (ainakin osa niistä). Mutta tuo itsenäisyys on ollut kyllä välillä jopa liiankin vahvana mukana. Kun Anssi tuli kuvioihin, oli todella haastava antaa toisenkin tehdä asioita, kun itsehän ne osasin paremmin ja nopeammin, ja niistä olin suoriutunut itse aina ihan hyvin. Näin siis ajattelin silloin. Mutta kun jossain vaiheessa tulee väkisinkin se raja vastaan, että kaikkea ei voi millään kyetä tekemään itse, eikä tarvitsekaan! Avun pyytäminen on todella jees ja toisen tapoja tehdä asioita on kunnioitettava. Aina ei tarvitse olla se rohkea ja kova, vaan on ihan okei, että on armollinen itseään ja omaa jaksamistaan kohtaan.

Nykyään suoritetaan todella paljon, lähes koko ajan. Ehkä se on tämä yhteiskunta joka sysää siihen suorittamiseen ja nostaa suorittajatyypit jalustalle. Mutta ainakin mun mielestä on jopa hienompaa se, että välillä osaa ottaa rennommin ja antaa itselleen aikaa olla. Ei koko ajan tarvitse suorittaa eikä oikeastaan silloinkaan, kun jotain tekee. Eikö sen tekemisenkin voisi tehdä ilman kummempaa stressiä? Tai ainakin näin yrittää 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-J

Ehdota meille treffi-ideoita!

Treenejä, kuulumisia ja nyt hitunen sitä parisuhdettakin! Viime treffeistä, siis sellaisista ihan oikeista, ei vain ”käydään ulkona syömässä” -tyyppisistä, on kulunut aikaa jo niin paljon, että ei edes muisteta koska viimeksi oltiin treffeillä. Ehkäpä viime vuoden alussa? Saattoi olla juuri vuosi sitten, kun päätettiin, että kerran viikossa käydään treffeillä. Tämä suunnitelma oli todella hyvä ja piti huolen siitä, että ainakin sen kerran viikossa tulee huomioitua toista astetta enemmän. No, sitten koitti kiireet talon parissa (helmi-maaliskuussa?!)  ja treffit jäivät.

Kuten varmasti tiedätte, etenkin liikunta on meille molemmille tärkeää sekä tietysti hyvä ruoka! Miksei myös uusiin paikkoihin tutustuminenkin. Nyt kaivataankin ideoita mitä kaikkea voisi treffeillä tehdä? Ehdottakaa meille erilaisia treffi-ideoita, jotka olisivat mahdollista toteuttaa suhteellisen pienellä budjetilla 🙂 Aina parempi, jos ideat ovat sellaisia, että eivät sido suoraan tiettyyn kaupunkiin (ellei se ole Porvoo, Helsinki, Vantaa, Tampere tai Jyväskylä 😉 ). Me aletaan toteuttaa teidän ideoita mahdollisuuksien mukaan ja kerrotaan treffeistä sitten täällä blogissa!

-J & A

P.S. Postauksen kuvat on Santorinilta viime elokuulta 🙂

***

Tsekkaa edellinen postaus: Arkikuulumisia