Tavoitteiden treeniviikko

Heips! Selvästi huomaa kevään tulleen, kun ei enää ehdi edellisenkään vertaa istahtaa koneelle! No suotakoon tämä rauhallisempi kirjoittelutahti näin orastavan kesän kunniaksi, sillä näin suht uudessa omakotitalossa tekemistä riittää enemmän kuin laki sallii ja hommat tietysti etenkin ulkona kasaantuvat näin lämpimälle kaudelle. Täällä siis edelleen ollaan joskin hieman harvemmin käyn moikkaamassa 🙂

En suinkaan tullut kirjoittelemaan omakotitaloelämisestä sen enempää vaan siitä, millainen mun tavoitteiden treeniviikko on (olisi) tällä hetkellä! Kuten alussa sanottu, koti vie jälleen oman aikansa ja aika suurenkin ajan vapaa-ajasta, joten tällaiset treeniviikot ovat varmasti vasta haave tulevaisuudessa. Kuitenkin mun mielestä tällaisella treenijaolla saisi jo mukavasti kehitystä niin lihaskuntopuolella kuin aerobisella, lisäksi ei ole unohdettu kehonhuoltoa sekä sitä tärkeää rauhoittumista & rentoilua. Ideaali mun mielestä on se, että viikko sisältäisi ainakin sen pari lepopäivää. Toisaalta taas treenaamaan olisi todella jees ehtiä kolmekin kertaa viikossa, mutta kyllä tuo kaksikin jo riittäisi 🙂 Tärkeintä on se, että kuuntelee kehoaan ja tarjoaa sille monipuolisesti ärsykkeitä. Esimerkiksi tällä hetkellä selkäni selvästi kaipaa kuntosalille pitkän ajomatkan jälkeen!

Tässä siis se unelmieni treeniviikko:

Tavoitteiden treeniviikko

Maanantai: Kuntosali – Yläkroppatreeni

Tiistai: Agility (Aerobinen)

Keskiviikko: Juoksulenkki, joogahetki

Torstai: Jalkatreeni

Perjantai: Lepo / lenkki / sali – fiiliksen & aikataulun mukaan

Lauantai: Joogahetki

Sunnuntai: Lepo / sali

Aktiivista viikonlopun alkua,

<3:llä Jenna

Miksi en ole edes ajatellut kilpailla fitness-lajeissa?

Paljon huomiota on herättänyt viime maanantaina esitetty dokumentti Muodonmuutoksia, joka kertoi neljän bikinifitnesskilpailijan matkasta kohti sm-kilpailuja.

Dokumenttia katsellessa mietin, että olisiko musta tuohon? Pyhittämän lähes koko elämäni yhdelle harrastukselle? Tekemään satoja tunteja töitä niin salilla kuin keittiössä ja siinä samalla jättää kaikki muu päivätyötä mukaan laskematta taka-alalle? Syödä tarkkaan vain mitä lapussa sanotaan ja punnitsemaan jokainen suupalani?

Yksinkertainen vastaus on, että ei olisi. Vaikka toisaalta ymmärrän kilpailijoita ja sitä paloa, että haluaa tehdä niin sanotusti paremman version itsestään jokaiseen kilpailuun, uskon, että mulla ei kuitenkaan riittäisi mielenkiinto saati kärsivällisyys. Uskon myös, että lähipiirilläni ei riittäisi pinna mun kanssa, koska ihan ilman diettejäkin olen normaalisti väsyneenä ja nälkäisenä todella huonoa seuraa. Mitä siitäkin seuraisi, jos olisin väsynyt ja nälkäinen pahimmillaan monta kuukautta?

Rakastan kilpailla, siis todella, mutta ne harrastukset, joissa kilpailen ovat olleet aina jotain aivan muuta kuin omaan ulkonäköön liittyviä. Aikoinaan kilpailin taekwondossa ja nykyään koiran kanssa agilityssä. Se fiilis, jonka saat kilpailusuorituksen aikana ja (onnistuneen) sellaisen jälkeen on aivan älytön. Uskon, että näin voi hyvin olla myös fitness-lajeissa. Kun teet pitkään töitä jonkin asian eteen ja onnistut saavuttamaan tavoitteesi, olkoon se sitten puhdas suoritus agilityssä tai finaalipaikka bikinifitness-kisassa, palkitsee suoritus ja kannustaa myös jatkamaan. Se on jännä, miten kilpailemiseenkin voi jäädä niin koukkuun, mutta niin siihen vaan voi.

Mutta tietysti fitness-lajeissa panttina on sun oma kroppa. Monessa muussa lajissa pärjää ulkonäköön katsomatta muita taitoja hiomalla. Vaikka rakastankin sitä fiilistä salilla ja niitä hetkiä, kun kuulen, että ”sulle on kyllä tullut muotoa selkään!”, en silti jaksaisi nähdä sitä vaivaa, että lähtisin tähtäämään kilpailuihin. Mun mielestä tää harrastus antaa jo sellaisenaan niin paljon, että voin vapaasti kilpailla halutessani itseäni vastaan. Tehdä parempaa työtä siellä kuntosalilla ja saavuttaa pieniä tavoitteita vaikkapa voimapuolella ulkonäöstä paineita ottamatta. Toisaalta voin ottaa ihan rennosti parina iltana viikossa sohvalla Netflixiä katsellen popparikulhon kanssa tai syödä silloin tällöin palan kakkua kesken työpäivän ilman mitään morkkista.

Dokumentti antoi tietynlaisen kuvan lajista ja vain neljän henkilön kokemana. Onneksi tällä viikolla lukemani perusteella laji on auennut vielä hieman enemmän, kun mm. lajia harrastaneet bloggaajat ovat kertoneet omia kokemuksiaan, mutta silti en olisi itse valmis hyppäämään mukaan.

<3:llä Jenna

Onko aina pakko treenata?

Eli asiaa motivaatiopulasta sekä kyllästymisestä.

Kun jotain asiaa tekee paljon ja vähän päälle. Todella pitkään ja hartaasti. Viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, tulee väistämättä välillä jaksoja, että ei vain huvita eikä kiinnosta. Tämä on ihan normaalia (ainakin allekirjoittaneella!) eikä näinä hetkinä kannata alkaa sen kummemmin itseään mollaamaan.

Mutta mitä sitä pitäisi tehdä, kun motivaatiopula yllättää?

Useilla toimii jokin tavoite sekä kannustin. Kannattaa miettiä, että mikä se oma tavoite olikaan? Onko se esimerkiksi virkeämpi olo, 3 kertaa viikossa liikuntaa, 3 kg:n painonpudotus vai kenties 10 km matka juosten? Jos tavoitteesi on kovin suuri, kannattaa matka pilkkoa pienempiin välitavoitteisiin. Kun saavutat tavoitteen, voi joillakin toimia pieni kannustin/palkinto mukavana tsempparina yrittämään seuraavaa tavoitetta!

Allekirjoittaneella alkuvuosi on ollut kuntosalitreenien kanssa todella takkuista. Rakastan salitreeniä, se on juuri niin mun laji, kuten joku nyt vaan voi olla. Mutta kuten alun kappaleessa mainitsin, välillä ei vaan jaksa eikä kiinnosta. Nyt, kun tätä takkuista alkua on takana jo jonkin aikaa, päädyin siihen, että annoin Anssin suunnitella mulle viikko-ohjelman sekä pitää huolta siitä, että noudatan sitä. Jos lipsun, oli rangaistuksena hiit-treeni. Jos taas pääsen tavoitteeseen, oli palkintona treffit 😉 Molemmissa tapauksissa mun mielestä hyvät panokset, mutta toki pyritään nyt siihen, että liikuntaa tulee viikolle sopivasti! Tarkemmin kerron suunnitelmasta piakkoin 🙂

Eli jos alku tuntuu haastavalta, laadi juuri vaikkapa viikko- tai kuukausisuunnitelma ja pysy siinä. Jos lipsumisia tuntuu edelleen tulevan voit sopia vaikkapa ne treenit kaverin kanssa tietyille päiville tietylle kellonajalle. Kun sitoo toisenkin mukaan, ei enää kehtaa olla menemättä niin helposti! Kun muutaman viikon on ollut aktiivinen ja taistellut mukavuudenhalua vastaan, alkaa homma varmasti jo tuntua luontevalta eikä se lähteminen ole enää kynnys.

Näillä viikoilla kohti aktiivista viikkoa!

-J