Kun lopettaa stressaamisen

ylätaljapenkkipunnerrusPakko myöntää, että viime aikoina stressitasot on olleet ajoittain todella korkealla. Vaikka Ihanaa-postauksessa kirjoitinkin, että elämä näin yleisellä tasolla rullaa todella kivasti, ei se poista sitä, että stressistä on tullut välillä turhankin läheinen kaveri.

Miksi sitä pitää päästää itsensä siihen jamaan, että stressaa jo pienistäkin asioista? Mihin katosi se huoleton ”Kyllä tääkin selkiytyy ihan itsestään”-tyyppi? Miksi tilalle tuli se jo kouluaikoina vähän liikaakin stressannut ”Äää ei tää ikinä valmistu”-hemmo?

Luulen, että omalla kohdallani tuo rakennusprojekti on iso osasyy stressitasojen nousulle. Tästä on alkanut kierre, johon on kuulunut vähemmän unta, vähemmän treeniä ja jälleen hieman epäterveellisempiä valintoja ruuan suhteen. Ja nämä taas ovat aiheuttaneet morkkiksen, joka on entisestään lisännyt stressiä! Ta daa! Kierre on valmis.

Kun hieman väkisinkin olen taas sysännyt itseäni terveellisempiin valintoihin kaupassa, salille miehen matkassa ja pidemmille lenkeille koirien kanssa, on unikin ollut paljon parempaa ja aamuisin on herännyt huomattavasti virkeämpänä. Myös rakennusprojektin suhteen on jo osannut ottaa rennommin, kun loppusuora jo häämöttää. Kun stressi on vähentynyt, huomaa, että lähtee tekekemään asioita paljon mieluummin, esimerkiksi juuri sinne salille treenin, eikä kupsahda rättiväsyneenä sinne sohvan nurkkaan moneksi tunniksi aina työpäivän päätteeksi 🙂 Ruokailutkin on helpompi pitää säännöllisinä eikä herkuteltuakaan tule niin usein. Loppujen lopuksi huomaa selvästi parantuneen fiiliksen!
Stressaamatta lauantaihin,
<3:llä Jenna

jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta