Kun repsahtaa (taas)

Muistatteko, kun oon kertonut vielä muutama vuosi sitten kärsineeni järkyttävästä sokerikoukusta? Addiktioksihan sitä olisi voinut silloin varmasti kutsua. Karkkia ja herkkuja oli saatava, ne toivat piristystä hetkellisesti pitkään koulupäivään, tunnin kotimatkaan, tylsään iltaan, mihin vaan. Kun oli nälkä, oli karkkipussi tai pulla oiva apu ensihätään. Tosi fiksua, eikö!?

Kun koulu oli ohi ja liikunta alkoi kiinnostaa, pääsin hiljalleen eroon koukusta. Todella hyvin on pystynyt pysymään päätöksessä, että herkkuja vain viikonloppuna, mutta silloinkin jonkinlainen järki pitää olla eli normaalit terveelliset ruuat, mutta jälkkäri tms. lisänä nyt ei hommaa kaada suuntaan tai toiseen. Joulun aikaan pidemmillä lomilla mopo karkasi niin sanotusti käsistä. Vanha sokerikoukku koitti sada otteeseensa. Tästä selvittiin onneksi vain sillä, että palasin heti joulun jälkeen takaisin tavalliseen arkirytmiin. No, miniloma viime viikonloppuna laukaisi jälleen orastavan sokerihimon. Kun sokerille antaa pikkusormen, se vie todellakin huomaamatta koko käden.

Huono, väsynyt ja turvonnut olo. Ihon huono kunto, näpyt otsassa ja leuassa. Ei kiinnosta tehdä mitään -fiilis. Tällaisia juttuja ystävämme sokeri saa ainakin mussa aikaan. Miksi sille sitten antaa valtaa aina, kun on vähänkin ”löysempi hetki”? En kuulkaas tiedä! Toisaalta on kiva välillä syödä vapaammin, mutta miksi ihmeessä lomallakaan sitä tarvitsisi aamusta iltaan mässäillä? Eikö silloinkin kohtuus kaikessa -periaate olisi kuitenkin parempi? Koska sitä oikein oppisi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä eletään jälleen sitä joulun jälkeistä aikaa eli pyritään saamaan itsekurin avulla homma takaisin raiteilleen. Uskon vahvasti, että tässä onnistutaan ja toivottavasti jo seuraavalla lomalla muistaisi sen, mitä kaikkea huonoa muutaman päivän sokerimässäilyt tuovatkaan tullessaan!
Kohti vahvempaa itsekuria,
<3:llä Jenna

jenna

4 vastausta artikkeliin “Kun repsahtaa (taas)”

  1. Moikka! Itsekin olin ennen sokerikoukussa ja karkin ostamisesta tuli itselleni tapa. Kuulostaa niin tutulta, että karkkia mässätään kun on tylsää, kun on nälkä tai ihan koska vaan! Oon oppinut, että mun on oltava karkkilakossa koko ajan. Se on ainut vaihtoehto, koska en osaa syödä "hallitusti" karkkia/suklaata. Yleensä oon 11kuukautta karkkilakossa ja sitten jouluna vedän suklaaöverit ja muistan, miksen muulloin syö karkkia tai suklaata. Toimii mulla 😀

  2. Tuohon totaalikieltäytymiseen täytyy itsekin alkaa, jos ei itsekuri palaudu siten, että vain lauantai olisi se karkkipäivä! Hatunnoston arvoinen juttu kyllä sulle!

  3. Mä olen ollu nyt 2 vuotta ja kaks kuukautta syömättä yhtäkään karkkia, vältellen lisättyä sokeria muutenkin. Eikä tee edes mieli, voin haistella namuja ja meillä niitä koko ajan esillä, mutta ei tulis mieleenkään syödä ku tietää sen kamalan olon mikä siitä tulee 🙂

  4. Wau! Kunnioitettava aika! Mutta niinhän se makean(kin) kanssa menee niin, että kun riittävän kauan on ilman, ei tee enää mielikään 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta