Mikä on liikaa, kun puhutaan kuntosalitreenaamisesta ja lihastenkasvatuksesta?

Tästä aiheesta puhun usein sekä läheisteni että ystävieni kanssa. Mikä on liikaa, kun kyseessä on lihastenkasvatus? Miltä ”saat” näyttää, että se on vielä okei? Kuinka monta kertaa viikossa pitäisi käydä salilla, ennen kuin vaikkapa läheisesi alkavat ihmetellä touhuasi? Koska syömisten tarkkailu menee överiksi ”ei niin paljon treenaavien” mielestä?

Mikä on kohtuullista?

Tämä on sellainen  aihe, johon joka ikisellä on varmasti oma mielipide. Yhtä oikeaa vastausta ei olekaan. Toki puhutaan mielipiteistä, kun puhutaan esimerkiksi siitä, miltä bodarit näyttävät. Fitness-lajeissa kilpailevat ovat kilpailupäivänään todella rajussa kunnossa. Tämä on ehkä yksi suurimmista mielipiteiden jakajista, kun keskustelu siirtyy fitness:iin. Mutta jos unohdetaan se kilpailupäivän kunto nyt tästä tekstistä, ja ehkä ne kilpailijatkin. Keskitytään ns. tavisbodareihin eli meihin, jotka treenaamme siksi, että pysymme hyvässä kunnossa, rakastamme treenin tuomaa endorfiiniflowta sekä toki haluamme näyttää paremmalta ainakin omaan silmään.

Omassa lähipiirissäni on heitä, jotka jaksavat olla kannustavia ja innostuneita siitä, että olen löytänyt liikunnan ilon. Sama se, mikä laji on kyseessä, kunhan vain voin hyvin ja pidän homman terveellisissä rajoissa. Mutta toki joukkoon mahtuu heitäkin, jotka ihmettelevät, että vieläkö siellä salilla pitää käydä. Eikö tuo nyt jo riitä? Ja, kun perheessä on kaksi ”bodarinalkua”, niin tästä kuulkaas syntyy välillä aika mielenkiintoisiakin keskusteluja! haha! Eli vaikka kroppani ei ole kovikaan ”bodarimainen”, mitä nyt reidet alkavat kohta olla (ehkä) riittävät ;), niin silti jotkut harrastustani ihmettelevät. En tosin tiedä, johtuuko tämä vain ulkonäöstä vai kenties siitä, että olen esimerkiksi alkanut tarkkailla syömisiänikin ainakin herkkujen sekä tiettyjen ruoka-aineiden suhteen tarkemmin treenamisen aloitettuani.

IMG-20150415-WA0011

Mutta tottakai on ok, että ihmisillä on mielipiteitä. Niin pitääkin olla. Mutta takaisin aiheeseen, mikä on kohtuullista? Mun mielestä kohtuullista on se, että homma pysyy nimenomaan siellä terveellisyyden rajoissa. Eli ei lähdetä tavoittelemaan liian nopeita muutoksia kropassa, annetaan kehittymiselle aikaa. Toki aloittelijoilla lihaskasvu on nopeampaa kuin pidempään treenanneilla, kunhan lihaksille annetaan vain oikeat rakennusmateriaalit. Ei myöskään lähdetä kieltämään itseltä mitään. Esimerkiksi ruokapuolella muistetaan, että syödään riittävästi ja säännöllisesti terveellistä ruokaa (ruokaympyrä on yllättävän jees malli) ja herkutellakin saa vaikka kerran pari viikossa. Nälkä ilmoittaa kyllä, jos on tullut syötyä edellisellä aterialla liian vähän tai ateriaväli on venynyt liian pitkäksi, jolloin osaat toimia seuraavalla kerralla niin, että kurniva nälkä ei pääse yllättämään ennen seuraavaa ruokailua. Mutta ehkä se, että alat kantaa ravintolaankin omat ruokasi, jotka olet punninnut sadasosadesimaalin tarkkuudella, menee homma jo kyllä överiksi 😉

Treenipuolella kohtuus kaikessa -sanonta toimii myös. Itse olen treenannut ja treenaan edelleen pääosin kolmesti viikossa siten, että viikossa käyn kropan kerran läpi. Ja kehitystä on tapahtunut huimasti! Toki me kaikki ollaan erilaisia ja kehittyminen on yksilöllistä, mutta pointti on se, että et tarvitse 6 salitreeniä ja 5 aamuaerobista viikossa siihen, että kehityt. Ja yksi tärkeimmästä asiasta on se, että muistetaan levätä! Se on ihan okei, että pidät vaikka parikin lepopäivää viikossa. Jos liikuntakipinä on iskenyt todenteolla, etkä malta vain olla lepopäivänä, silloin voi ja kannattaakin keskittyä lihastenhuoltoon. Venyttele, joogaa, tee kevyt kävelylenkki. Rauhallista ja palauttavaa, jolloin kroppa palautuu ja jaksaa taas treenin tuomat ärsykkeet.

DSC_2005

 

Jokaisella meillä on oma kehomme ja se, millaiseksi kehonsa muokkaa, on tietysti kaikkien oma asia, kunhan pysytään edelleen siellä terveellisissä rajoissa. Ei vedetä överejä niin sanotusti!
Rentoa viikonloppua,
<3:llä Jenna

jenna

3 vastausta artikkeliin “Mikä on liikaa, kun puhutaan kuntosalitreenaamisesta ja lihastenkasvatuksesta?”

  1. Nnnoh… ihmiset noin yleisesti tuntuvat pitävän kuntosaliharjoittelua ainoastaan laihdutusta tukevana asiana vaikka maltillinen kuntosaliharjoittelu tekee kyllä hyvää kenelle tahansa, tasosta riippumatta. Eikä sen pitäisikään olla joku puolen vuoden rykäisy, vaan osa terveellistä elämäntapaa. Kaikista ei tule bodareita eikä kilpatason urheilijoita, vaan osalle riittää että harjoittelu tukee ja ylläpitää sitä kuntoa jota ihan tavallisessa elämässä tarvitaan. Tai näin minä sen asian näkisin omalla kohdallani 😀

  2. Juu siis toki kuntosaliharjoittelulla voi myös laihtua/kiinteytyä, mutta tuskinpa se on ainoa syy salitreenille. Ja kyllä itsekin treenaan myös sen takia että jaksan töissä, mutta tekstin pointti oli enemmänkin se, mikä on liikaa/ millainen elämäntapa on kohtuullista 🙂

  3. Kohtuullisuus on se ihan kaikkein vaikein juttu! On helppoa vetää öveksi ja taas toisaalta antaa mennä ihan löysäilyksi, mutta kohtuuteen joutuu jo kuuntelemaan itseäänkin. Kohtuutta on se, kun kroppa ja pää voivat hyvin. Ei ole yli- eikä alikuntoa, ja elämä tuntuu mukavalta sisältäen terveelliset elämäntavat. Että syö hyvin, mutta voi välillä herkutellakin, ilman että joutuu olemaan nälässä tai sokeriviekkareiden vallassa, ja taas toisaalta tunnistaa nälän kun se tulee ja syö riittävästi muttei liikaa. Että ennättää sekä liikkua että elää muutakin elämää. Nukkuu hyvin yöllä, ja on pirteä päivällä. Mä etsin sitä omaa kohtuuttani kokoajan, enkä ole löytänyt vielä, mutta luotan siihen että ennenpitkää se vielä löytyy. Mun kohtuuteni voi olla eri kuin jonkun muun, sillä elämäntilanteet, mieltymykset ja ympäristö ovat osaltaan vaikuttamassa siihen mikä on kohtuullista tai järkevää. Tai tiivistetysti: kohtuus on sitä että tuntee ja tunnistaa omat resurssinsa ja toimii niiden puitteissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta