Miksi hurahdin tällaiseen elämäntyyliin?

Kello lähenee neljää. Joko se tunti kohta alkaisi loppua? Hirveä nälkä, ja väsyttää. Ehkäpä haen Kampista bussille kiiruhtaessa vaikka juotavan jugurtin ja suklaapatukan. Pitäiskö ostaa Fenixin piristävä limsa kanssa. Niistä saan nopeaa energiaa bussimatkalle eikä sitten väsytäkään enää. Jaksaa sitten kotiin asti istua! // Mitä sitä tekisi ruuaksi? Olisko tänään vaan nopea ranut ja nakit? Ai salaattia pitäis laittaa kylkeen, no en mä tiedä. Otan pari kirsikkatomaattia, se on ihan hyvä! // Hei pitäiskö kattoo pari jaksoa True Bloodia? Tuo tullessas sipsipussi! Kyllä sitä nyt voi näin keskiviikon kunniaksi vähän mässätä! // Ei mulla oo yhtään nälkä, kun söin noita sipsejä. Mennään vaan nukkuu!
Karua, mutta totta. Yllä kuvaus siitä, millaisia suurin osa mun päivistä oli ammattikorkeakouluaikaan, ennen kuin havahduin siihen, että en voi enää jatkaa samalla tapaa. Aloin olla koko ajan todella väsynyt. Aamuisin herääminen oli tuskaa (on se kyllä välillä edelleen 😉 mutta helpottamaan päin..) ja koko päivän väsytti enemmän tai vähemmän. Aamupala taisi olla leipää ja ehkä joku jugurtti. Koulussa käytiin syömässä suht ok ruoka, mutta salaattipöydän kiersin kyllä aika kaukaa. Ehkä jotain suolakurkkua tai pari paprikan siivua saattoi eksyä lautasen reunalle.

Koulupäivien pituus vaihteli. Joskus pääsi lähtemään kahdelta, joskus oli kotona vasta yhdeksän aikaan. Väsymyksen ja mielialojen vähän liiallisenkin vaihtelun lisäksi myös selkä ja niska kipuilivat koko ajan enemmän tai vähemmän.
Mulla syynä elämäntapamuutokselle oli siis huonovointisuus, niin fyysisesti kuin hieman psyykkisestikin. Lisäksi paino pyöri normaalipainon alarajoilla, joskus jopa alle eli painoa oli hyvä koittaa vähän saada lisää.
Niin kuin kaikissa suhteissa, rajoja pitää kokeilla ja etsiä. Niin kävi myös mun suhteessa terveellisemmän elämäntyylin kanssa. Alkuun lopetin ihan kaiken herkuttelun ja söin tasan tarkkaan ohjeiden mukaan. Tätä suosittelen kyllä, jos on yhtään taipumusta sokerihimoon. Kerralla pääsee eroon addiktiosta (määrittelen silloisen herkutteluni suoraan sokeriaddiktioksi, niin karulta kun se kuulostaakin!) vaikka helppoa se ei ole! Kun tämä ”raaka” vaihe oli ohi, annoin itselleni luvan yhteen herkkupäivään viikossa. Tämä siksi, että huomasin pian, että mieli tekee ihan hirveästi juuri niitä asioita, joista totaalikieltäytyy. Kun antaa mahdollisuuden herkuille lauantaina, niin viikolla on tosi helppo pysyä ruodussa! Muuten ruokailua muutettiin terveelliseen suuntaan ja toki ne ruokailuajat laitettiin kuntoon. Edelleen 80-20 ajattelu toimii erittäin hyvin ruuan kanssa, ja jos nyt joskus keikahdetaan sinne 70-30 tasolle, mitäpä sitten? Ei tätä liian vakavastikaan kannata ottaa 🙂

Myös liikuntaan piti totutella vaikka se oli aina ollut enemmän tai vähemmän osa elämää. Onneksi Mr. A. sai mut houkuteltua kuntosalin ihmeelliseen maailmaan! Vasta, kun muutettiin Porvooseen ja Ivan muutti meille, lenkkeilystä tuli jokapäiväistä ja hiljalleen treenit salilla alkoivat olla osa viikkorutiinia.

Olo on parantunut 1000 kertaisesti noista kouluajoista! Edelleen toki on hetkiä, että jonnekin sattuu tai motivaatio on kadoksissa tms., mutta yleisesti tämä elämäntaparemontti on juurtunut jo niin syvälle, että ei niitä terveellisiä juttuja tarvitse enää miettiä. Itseään on oppinut kuuntelemaan ja erilaiset fiilikset tunnistamaan. Jos selkä alkaa kipeytyä, löytyy syy todennäköisesti vain siitä, että edellisestä selkätreenistä on jo reilu viikko jne..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei sitä kovin kummoisia ”3 viikossa näillä konsteilla elämäsi kuntoon” -projekteja tarvita, vaan pidemmälle päästään, kun aloittaa rauhassa ja eikä muuta koko pakkaa kerralla!
Onko siellä muita elämäntapamuutoksen tehneitä tai sitä suunnitelleita? Olisi mielenkiintoista kuulla teidän tarinoita!
Ihanaa tiistai-iltaa,
<3:llä Jenna

jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta