Missä menee raja?

Pohdiskelin tuossa perunamaalla viikonloppuna kyykkiessäni tähän asti kulkemaani matkaa kohti ”unelma minää”. Salilla treenaaminen on alkanut sujua kuin itsestään, siis sinne ei tarvitse enää väkisin itseään houkutella vaan se lähteminenkin on ihan kivaa. Ruokailut sujuu myös hyvin. Lauantaisin on lupa vähän mässäillä. Hyvällä omalla tunnolla. Mutta yksi juttu on sellainen, joka vaatii tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota.
Nimittäin se, että opin kuuntelemaan kehoani paremmin.
Tällä hetkellä tuntuu että yhtenä vikkona treenit kulkee kuin unelma. Fiilis on hyvä ja treenipainot nousee tasaiseen tahtiin. Seuraavalla viikolla taas mikään ei suju, koska kroppa on rikki. Tätä on nyt tapahtunut pari kertaa putkeen eli treenaan joko liian kovaa tai sitten kropallani kestää tosi kauan tottua tähän uuteen ohjelmaan. Tai jotain muuta.

Kuten jo kerroinkin, toissa viikko oli ihan unelma. Viikko sitten maanantaina kuitenkin vasen lapa alkoi osoittaa mieltään ja koko vasemman käden hermo alkoi vihloa sormiin asti. Piti turvautua Panacodiin, joka muuten heittää nupin ihan sekaisin, ja fyssarin käsittelyyn. Vasta perjantaina alkoi tuntua siltä, että kipu ja jumi alkaa antaa myöten ja olo parani käden osalta. Perjantaina muuten olo tuntui aika jännältä ja jo päivällä ihmettelin, että voiko noi särkylääkkeet ja kolmiolääkkeet vaikuttaa vielä seuraavana päivänäkin. Illalla mittasin kuumeen ja mittari näytti pientä lämpöä. Ei muuta kuin unta kaakkuun ja viikonlopun aikana olo parani huomattavasti. Kuume ei enää lauantaina osoittanut elonmerkkejä.

Tässä siis syy, miksi omaa kroppaa on vain pakko alkaa kuunnella paremmin jo siellä salilla treenatessa. Tai oikeastaan jo kotona ennen sinne lähtöä. Onko keho väsynyt eikä palautunut vielä kunnolla? Treenissä puolestaan pitää miettiä, tunnustella oloa, että jaksanko tehdä vielä seuraavan puhtaasti vai olisiko parempi jättää tähän? Jos teen vielä yhden toiston, kipeytyykö joku paikka niin, että en taas viikkoon tee mitään?
Tässä seuraavia haasteita sinne treenisalille ja kotiin. Missä menee ne oman kehon rajat?
Kunnelkaa kroppaanne, 
<3  Jenna
jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta