Miten me ollaan muututtu parisuhteen aikana?

J & A:

Ihmissuhteet, elämäntilanteet, ikä ja niin edelleen muokkaavat ihmistä. Välillä parempaan suuntaan, välillä ehkäpä huonompaankin. Alettiin miettimään miten me ollaan muututtu meidän parisuhteen aikana. Vielä pienenä taustatietona se, että ollaan oltu yhdessä vuoden 2008 syyskuusta (aikas pitkään!), kihloihin mentiin 2009 ja naimisiin 2013. Yhteen muutettiin 2009 Helsinkiin, siitä 2010 Porvooseen, josta ostettiin asunto ja nyt 2016 kesäkuussa muutettiin rakennuttamaamme omakotitaloon. Siinä ehkäpä suurimmat suhteemme käänteet 🙂

me

 

Hitusen eksyttiin taas, mutta itse otsikkoon. Miten ollaan tämän reilun 8 vuoden aikana muututtu vai onko mitenkään?

Anssi

Tässä vuosien varrella oppinut enemmän kuuntelemaan toista ja myös hiukan näkemään ennalta tiettyjä valintoja, koska jotenkin ajattelee asioita myös toisen näkökulmasta.

Suurimmilta riidoilta välttyy jo sillä, että ei koita haastaa toista asiasta josta ollaan eri mieltä vaan enemmän miettiä kompromissia. Nuorempana minulla oli ehkä enemmän tapana tarttua kaikkiin epäloogisiin perusteluihin, kyseenalaistaa niiden järkevyys ja koittaa saada toinen selittämään asiat loogisesti. Nykyisin koittaa punnita vähän enemmän miten asiat sanoo. Sisäinen insinööri ja teoreetikko koittaa toki vieläkin puskea läpi, mutta jonkin verran se pysyy jo kahleissa.

Edelleen saatan jonkin verran olla kärttyisä, mikä helposti ärsyttää toistakin, mutta en ehkä niin paljon kuin nuorempana.

Jennalla on usein niska-ja selkäkipuja ja hieronkin sen vuoksi Jennaa melkein päivittäin. Jotenkin tykkään huomioida Jennaa ja koittaa tehdä hänen eteen kaikenlaista. Ehkä tätä nuorempana teki vähemmän, kun ei nähty päivittäin välimatkan takia.

Mutta suurin asia minkä on huomannu, että ollaan Jennan kanssa kasvettu yhteen, ja jotenkin yhteiselo on todella mukavaa ja viihdytään todella hyvin yhdessä. Jotkin parit huomaavat kasvavansa erilleen, varsinkin jos aloittaa seurustelun nuorena, mutta meille on ehkä käynyt päinvastoin.

Jenna

Kun tavattiin, olin juuri täyttänyt 18-vuotta eli olin aikas junnu. Mistään kummoisista parisuhteista ei ollut kokemusta eli itse vakavassa parisuhteessa oleminen oli jo tosi iso juttu ja vaati muutaman hetken aikaa ”kasvaa”. Olin aluksi melko mustasukkainen Anssista, koska mulle tuli pienenä yllätyksenä teekkarin runsas kaveriporukka. Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä, että miksi, onneksi niistä tunteista on päästy ajat sitten ja nykyään osaa nauttia sekä arvostaa sitä, että molemmilla on paljon kavereita, joita välillä nähdään yhdessä ja välillä erikseen.

Toinen juttu, jossa on muuttunut on se, että on oppinut joustamaan sekä tekemään kompromisseja. Siinä vaiheessa, kun laitettiin lusikat samaan laatikkoon, tuli tilanne, jossa molempien omista tavoista piti alkaa tehdä yhteisiä. Piti oppia, että asiat voi tehdä myös eri tavalla kuin itse on tehnyt ja se on ihan ok.

Silloin alussa kiivastuin todella herkästi todellamitättömistäkin asioista. Nykyisin riidellään enää todella harvoin. Toista omien tapojensa kanssa osaa arvostaa aivan eri tavalla kuin alkuaikoina.

Kuten Anssikin mainitsi, ollaan vuosien varrella kasvettu tietyllä tapaa yhteen, mutta pärjätään edelleen myös yksinkin, joka on todella tärkeää sekin 🙂

***

Lue myös edellinen postaus: Millaisilla toistomäärillä treenaan?

jennaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta