Onnistumisen iloja!

Tänään on koettu vihdoin pari itsetuntoa kohottavaa onnistumista! Kirjoittelin muutama viikko sitten itsetunnosta ja siitä, että mulla itsetunto välillä kokee kolauksia. Kun nämä kolauksia saaneet asiat saavat välillä onnistumisia, nousee se itsetuntokin sieltä sekä itseluottamuskin. Näin toki onnistumiset lisääntyvät ja fiilis nousee entisestään!

Aamulla herättiin liian aikaisin sunnuntaiaamuksi, puol 8, ja suunnattiin Kouvolaan agilitykilpailuihin. Meidän kisat tänä keväänä ovat menneet vähän niin ja näin, välillä on tullut ihan ok ratoja, mutta suurimmaksi osaksi sellaista räpellystä. Ehkä se kuuluu vielä näin 1.-luokassa kilpailevan koirakon uraan, tiedä sitten 😉 Tän päivän kisoissa oli 2 starttia eli kaksi kilpailua. Radat melko helppoja, tietysti pari haastavaa kohtaa, mutta toki tehtävissä. No, ensimmäisellä radalla päästiin huimat 2 estettä eteenpäin, kun Feri päätti lähteä ulos radalta etsimään Mr. A:ta. Tässä vaiheessa fiilis ei todellakaan ollut se paras mahdollinen, mutta pakkohan se oli kasata itsensä toista starttia varten. Ei, onnistumisen ilo ei ollut vielä tapahtunut!

Toiselle radalle sain kasattua ja tsempattua sekä itseni, että Ferin. Lähellä oli, että herra olisi jälleen lähtenyt etsimään Mr. A:ta, mutta onneksi sain kontaktin viime hetkellä ja jatkettiin rata puhtaasti loppuun. Puhdas ratahan se tuli ja vielä alle ihanneajan! Niin ja oikein palkinnoillekin päästiin 🙂 Enään yksi samanlainen ja me noustaan seuraavaan, 2., luokkaan 🙂 Tässä vaiheessa todellakin hymy oli herkässä! Vihdoin me onnistuttiin!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Iltapäivällä suunnattiin vielä salille. Vuorossa oli jalkapäivä ja tein sen Tikisen Premium -haasteen ohjein. Hitusen kauhistutti jo ennen treeniä koko juttu, sillä osasin arvata, että ei tule ihan kevyt setti olemaan. Eikä se ollutkaan! Olin valmis luovuttamaan jo ekan liikkeen, kyykyn, jälkeen, mutta taistelin sinnikkäästi koko treenin loppuun. 1,5 tuntia siinä meni, mutta tulipa tehtyä 🙂

Yksi onnistuminen oli toki se, että tein pitkästä aikaa tosi hyvän jalkatreenin ja jaksoin sen loppuun asti. En luovuttanut. Mutta tätäkin iloisempi olin siitä, että kyykkyä tehdessä oikea olkapää antoi jo melko hyvin periksi sille, että sain otettua lähes normaalin otteen tangosta sen ollessa niskan takana! Ihan älytöntä ajatellen sitä, että ei mun kädet taipuneet ennen leikkaustakaan tuohon asentoon. Step by step.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaiset päivät nostavat kyllä sitä hieman kyykännyttä itsetuntoa huimasti. Kun vain uskoo ja luottaa itseensä ja etenkin muistaa nämä onnistumiset, on tulevissa tilanteissa entistä vahvempi.
Nyt unten maille! Se olisi huomenna taas uusi viikko uusine (tai vanhoine) kujeineen!
<3:llä Jenna

jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta