Saanko herkutella?

Miten tulee taas yksi näitä ”oon pohdiskellut” -postauksia? No antaa tulla. Ehkä musta pikkuhiljaa tulee tälläinen pohdiskelijaluonne esille 🙂 

Nyt kun on tarkoituksella muuttanut elämäntapojaan herkkupepusta (no okei, se GreenStreet:n #herkkuperse on ihan eri juttu 😉 ) ja sohvaperunasta huomattavasti terveellisempään suuntaan, on mieleeni noussut eräs asia. Onko ok, jos herkuttelen silloin tällöin? Onko ok, jos jakaisinkin joskus täällä blogissakin sellaisen postauksen tai sellaisia kuvia, joissa herkuttelen? Tai vaikka reseptin herkusta, vaikka kakusta? Siis nyt en puhu niistä kaikista terveellisimmistä herkuista vaan vaikkapa sipseistä ja karkista.. tai kakuista 😮 

Elämäntapojen muuttaminen vaatii tosi paljon sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Sokerikoukkukaan ei lähde ihan helposti eli pitää vain päättää ja lopettaa. Ja sitten pysyä pari kolme viikkoa erossa siitä. Been there, done that. Ei helppoa, mutta aina kaikki ei ole 😉 Kuitenkin olo sen koukun selättämisen jälkeen on kokeilemisen arvoinen, suosittelen.

Mun pitää tunnustaa teille, että nyt kun oon päässyt eroon sokerikoukusta ja löytänyt terveellisen tavan syödä ja liikkua, oon antanut itselleni luvan, tai ehkä mun pt antoi, herkutella niillä ihan oikeillakin herkuilla kerran viikossa. Kuten vaikkapa Mr. A:n synttäreillä tai viime viikonloppuna rankan urheilupäivän jälkeen mangopannacottalla 🙂 o-ou.. nyt se tuli sit ilmi!

Kuitenkin se, että annan luvan herkuille jää usein siihen yhteen palaan jotain kakkua tai leivosta (näitä kyllä tosi harvoin) tai sitten siihen sipsiin. Sipsit on nykyään varmaankin raakasuklaan jälkeen sitä parasta herkkua 😉 Ei mitään äklömakeeta. Karkit ei siten uppoa sitten juuri yhtään. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. 

Sama juttu on alkoholin kanssa. En ole siitä luopunut, mutta en ole ikinä ollutkaan mikään suurkuluttaja tai himobilettäjä. Ekan opiskeluvuoden juoksin kerran pari kuussa opiskelijapippaloissa, mutta siihen se melkeinpä jäi. Hyvä jos nykyään kerran vuoteen käy baarissa. Yleensä ilta päättyy siihen, että huomataan kellon olevan jo sen verta paljon, että ei kannata baariin suunnata ja näin ollen se illan istuminen kotona on ollutkin mukavempi vaihtoehto 🙂 Huomasin tuossa meidän syksyn matkan jälkeen, että tipatonta kertyi viitisen viikkoa. Eikä tehnyt yhtään tiukkaa. Tällaisia kausia saattaa tulla useinkin, mutta jos on tarjolla hyvä ravintolaillallinen, en kieltäydy lasista kahdesta viiniä. Kohtuudella siis sitäkin. Ja jos tietää, että seuraavana päivänä pitäisi lähteä treenaamaan, tai on treenannut samana päivänä, jää se lasillinenkin useimmiten ottamatta. 

Mun mielestä se kerta viikkoon tai kahteen kohtuudella ei oikeastaan haittaa mitään, mutta siis kohtuudella. Niin herkkujen kuin alkoholin suhteen. Ja eihän sitä ole tosiaan pakko nauttia kumpaakaan. Hyvä ja terveellinen ruoka voittaa usein ne herkut, mutta mielen kannalta en lähtisi totaalikieltäytyjäksi näissä 🙂

Miten sun herkuttelun tai alkoholikäytön laita? 

Kävin tänään tekemässä Monnan kanssa treenin. Laskeskelin, että sellaiset 160 kyykkyä tuli tehtyä ja nyt on kyllä sen verta uninen olo, että taidan mennä nukkumaan! Öitä 🙂
jenna

2 vastausta artikkeliin “Saanko herkutella?”

  1. Mä itse yritän rajoittaa herkut 1 kertaan viikossa. Kohtuudella useimmiten, välillä tulee vielä vedettyä överit. Tosin ei sekään maata kaada! 🙂 herkuista mun heikkous on irtokarkit. Ihan sairaan hyviä. Vaikka rakastankin kaikkea makeaa, mun on todella helppo silti olla ilman. Veikkaan, että se on liikunnan, tukevan ruokavalion ja riittävän unen ansiota. Psyykkistä puolta unohtamatta 🙂

  2. Hyvä! Luulen kanssa, että kun nuo mainitsemasi palikat on kunnossa, ei kropalla ole tarvetta herkuttelulle 🙂 Ja jos joskus menee överiksi, ei kannata masentua ja jatkaa mässäilyä vaan todeta vain, että ei tässä mitään ja jatkaa terveellisellä linjalla 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta