Toivepostaus: 7 kuukautta olkapään leikkauksesta

Voi vitsit, kuinka nopeasti aika oikein kuluu! 2.6. tuli tasan 6 kk siiitä, kun oikea olkapääni leikattiin ja nyt mennään jo 7 kuukautta leikkauksesta. Siis vastahan mä heräsin nälkäisenä ja jännittyneenä siihen aamuun, kun oli aika hyvästellä sijoiltaan lähtevä olkapää!

Sain eräältä lukijaltani seuraavanlaisen toiveen:

”Hei, jos saa toivoa, olisi kiva saada kokonainen postaus tuosta leikkauksen jälkeisestä treenaamisesta ihan aikajärjestyksessä 🙂 Eli tosiaan miten aloitit treenaamisen (esim. kävelyä leikkauksen jälkeisinä viikkoina tms.) ja sitten mitä kaikkia kikkoja keksit, kun käsi oli tuettuna. Itsellä leikkaus luultavasti edessä syksyllä niin olisi kiva kuulla, kuinka kova se kipu aluksi on ja pystyykö sitä tekemään mitään sen aikana… Kiitos!”

Ja tämähän oli erittäin hyvä toive! Onhan tuo olkapään sijoiltaan lähteminen vaikuttanut elämääni todella paljon viimeisen 4,5 vuoden aikana ja nyt leikkauksen jälkeen treenit on pitänyt miettiä olkapään kuntoutusta ajatellen.

Miten siis treenasin viimeisen 7 kk:n aikana? Milloin kivut hävisivät vai onko niitä vieläkin? Mitäs nyt sitten, kun se maaginen puolen vuoden raja jäi taakse? Näistä tarkemmin alla:

Tein viimeisen treenin ennen leikkausta 1.12.14. Treenasin enään jalkoja kevyesti, koska piti muistaa se, että kropan tuli antaa palautua treeneistä kunnolla ennen leikkaukseen menoa, koska lihaksiin tulee pieni tulehdusreaktio kovemmasta treenistä. Leikkauksesta kirjoittelin aikanaan Leikkaus check! -postauksen, en nyt tarkemmin enään palaa tässä kirjoituksessa siihen, eli kurkkaa tuolta, jos kiinnostaa, miten se leikkaus silloin joulukuun 2. päivä vuonna 2014 menikään 🙂

Leikkauksen jälkeiset 4 päivää olivat kivun osalta pahimmat. Olkapäähän särki yötä päivää ja Buranaa & Panacodia piti vetää kyllä jonkin verran (lue: paljon). Yöt nukuin puoli-istuvassa asennossa noin kuukauden verran olkapää kantositeessä (kyllä myös yöllä! ja vielä köytettynä siten, että käsi ei päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan), koska makuuasennossa olkapäätä, tai oikeastaan olkavartta, jomotti ihan mukavasti. Mulla ei tuo olkapää itsessään kipuillut muuten ollenkaan, ei ennen leikkausta eikä sen jälkeen, vaan kipu oli juuri tuolla olkavarressa hauiksen puolella. Sellaista jomottavaa ja välillä oikein kunnolla vihlovaa.

Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen käytännössä nukuin ja söin, niin ja katsoin kunnon maratonit Netflixiä! Vasta neljäntenä päivänä leikkauksesta lähdin ulos kävelemään. Sillain mummotyylillä eli todella hitaasti ja varovaisesti. Alkuun ”lenkit” olivat yhden korttelin kiertämistä, mutta joka päivä kivut helpottivat eikä kävelyn aiheuttamat tärähdyksetkään enään sattuneet niin paljoa, jolloin matkaa pystyi vähän pidentämään. Arkirutiinit, kuten pukeminen, kahvinkeittäminen, syöminen, peseytyminen ym. ihan tavalliset asiat vaativat aluksi apua ja hitusen kikkailua, mutta niistäkin selvittiin. Hiusten kiinni laittaminen oli ehkä se haastavin, suosittelen opettamaan sen mahdollsen puolison ennen leikkausta tekemään ponnarin 😉

Liikuntaharjoitteet aloitettiin heti seuraavana päivänä leikkauksesta. 6 erilaista harjoitetta oli aluksi kolmesti päivässä, lähinnä sellaisia käden pyörityksiä hyvin varovasti. Kyynerpään koukistusta. Käden nyrkkiin laittoa. Ranteen pyöritystä. Eli todella simppeleitä, mutta ei mitenkään helppoja, kun olkapää aluksi pyöri sellaista 10 cm halkaisijan omaavaa ympyrää.. Mutta kyllä joka kerran jälkeen vähän helpotti ja se tunne, kun sai ottaa kantositeen hetkeksi pois ja antaa olkapään roikkua vapaasti, oli kyllä melkeinpä rentouttavaa!

Tikit (5 kpl, 3 isoimmassa haavassa olkapään edessä ja 1 päällä sekä 1 takana) otettiin pois parin viikon jälkeen leikkauksesta. Ne olivat ehkä juuri kaikista inhottavimmat koko olkapään alueella, koska ne kiristivät ikävästi ja hinkkasivat vaatteisiin. Tikkien poistoa ei kannata muuten jännittää yhtään, koska se ei tunnu ihan oikeasti missään!

IMG-20150507-WA0018 Tammikuun lopulla kävin sekä lääkärin että fyssarin juttusilla. Lääkärin mielestä olkapää parantui hyvää vauhtia. Fyssarilta sain uusia ohjeita, liikkeitä piti tehdä nyt sekä kepin kanssa että kättä liikuttaa eteen ja sivulle sekä pöytää että seinää vasten. Fyssari oli tässä vaiheessa sitä mieltä että ihan parissa kolmessa viikossa olkapää kyllä liikkuu jo normaalisti. Niin, raskaat nostot olivat edelleen kiellettyjen asioiden listalla, mutta muuten sai jo tehdä asioita ihan normaalisti.

Olkapään tulisi liikkua normaalissa liikelaajuudessa siis noin 3 kk leikkauksen jälkeen. No, ei ne asiat mene aina kuten siellä Strömsössä eikä tuo mun olkapääkään liikkunut vielä lähellekään normaalia liikelaajuutta, kun 3 kk oli kulunut. Lopulta oli pakko soittaa työterveyden fysioterapeutille ja mennä puheille ihmettelemään, että mikäs tässä nyt oikein on?! Kuitenkin olin tehnyt kaikki vaaditut harjoitteet ja paraneminen oli yhtäkkiä pysähtynyt kuin seinään. Tunnin verran hän siinä paineli erilaisia faskiapisteitä (tämä muuten on sitten melko mielenkiintoisen tuntuista!) ja käski lopulta kokeilla, että joko liikkuu. No, liikkuihan se! Tässä vinkki teille leikkaukseen meneville: muistakaa, että hieronnasta ja faskiakäsittelystä voi oikeasti olla apua! Kun käsi on riittävän kauan about samassa asennossa ja sitä varoo koko ajan, jumittuu paikat eikä pelkkä venyttely enään välttämättä autakaan.

Salille palasin jo joulukuun 29. päivä, eli vajaa kuukausi leikkausesta. Aloin treenata jalkoja 3-jakoisella ohjelmalla. Oikealla kädellä ei tässä vaiheessa pystynyt vielä kunnolla pitämään kiinni esimerkiksi reisiojennusta tehdessä kahvoista, mutta kyllä sitä toisenkin käden avustuksella pärjäsi.

5.3.15 eli hitusen reilu 3 kk leikkauksesta, juuri sen jälkeen, kun käsi taas liikkui normaalisti, pääsin salille kokeilemaan myös yläkropan kevyttä treenaamista. Kiellettyjä liikkeitä olivat mm. penkkipunnerrus sekä kaikki sellaiset liikkeet, joissa olkapäät ”taittuvat taaksepäin”, kuten flyesit sekä ylätaljaveto niskan taakse. Nämä kaksi edelleenkin sellaisia liikkeitä, joita en tee salilla tee. Treenipainot olivat leikkauksen jälkeen pudonneet yläkropan osalta puoleen tai jopa kolmasosaan ennen leikkausta käyttämistäni painoista. Sekä voima- että aerobinen kunto heikentyivät kyllä todella nopeasti.

Voimatasojen laskeminen oli toki tiedossa, mutta samalla se oli asia, joka otti ihan älyttömästi aluksi päähän! Tuntui, että kaikki mitä olin pitkään ja sinnikkäästi rakentanut, oli hävinnyt taivaan tuuliin. Onneksi se järkikin sieltä jossain vaiheessa nosti päätään ja tiesin, että kyllä ne lihassolut siellä edelleen on ja pääsen nopeasti takaisin ”alkuperäiseen” kuntoon.

Aloin maaliskuun alussa treenaamaan 4-jakoisella ohjelmalla, olkapäät treenasin kahdesti viikossa. Maaliskuun lopulla meillä oli talvilomareissu Lappiin. Yleensä lumilautailen, mutta tänä vuonna lumilautailu oli fyssarin toimesta kielletty ja löysinkin itseni hiihtoladulta useampaan otteeseen. Noin 6 kk menee leikkauksesta ennen kuin olkapää on siinä kunnossa, että sitä ei omilla teoillaan saa (ainakaan kovin helposti) rikki. Eli puoli vuotta piti odottaa, jotta raskaita nostoja ym. sai tehdä. Kuitenkin nekin aloitin hyvin varovasti enkä edelleenkään uskalla tehdä kaikkia asioita, mitä ennen leikkausta tein. Mieluummin otan hyvin rauhallisesti tämän kuntoutumisen kanssa kuin että riuhtoisi olkapään uudestaan rikki. Ja kyllä se olkapää myös muistuttaa, jos jokin asento ei olekaan sopiva!

Pikku hiljaa treenipainot alkavat olla lähellä ennen leikkausta käyttämiäni painoja. En ole viimeisen kuukauden aikana treenannut yhtä ahkerasti kuin olisin voinut, joten varmasti voimatasot olisivat voineet nousta nopeamminkin. Mutta mihinkäs tässä on kiirekään?

Niin, mites se kipu? Pieniä vihlomisia saattaa esiintyä aina silloin tällöin, jos olkapää vääntyy johonkin väärään asentoon, mutta ei sitä kyllä oikeastaan enään tunne, että se on leikattu 🙂 Pienet arvet ovat muistona. Ihan normaalia lihasarkuutta treenien jälkeen toki esiintyy, mutta se nyt on ihan normaalia, oikeastaan jopa toivottuakin! Heh!

20150702_200839 copy

Nyt lomaillaan ja treenataan ihan fiiliksen mukaan. Eilen aamulla oli fiilistä ja tein TRX-treenin yläkropalle 😉 Loman jälkeen sitten palataan taas tositoimiin eli sinne salille!
Jos mieleesi tuli lisäkysymyksiä olkapään leikkaukseen tai kuntoutukseen liittyen, laitahan kommenttia tulemaan!
Kiva, kun jaksoit lukea loppuun asti. Ihanaa viikonloppua!
<3:llä Jenna

jenna

4 vastausta artikkeliin “Toivepostaus: 7 kuukautta olkapään leikkauksesta”

  1. Hei, kiitos että toteutit tämän postauksen, jota toivoin aiemmin! Vielä sellainen kysymys, että auttoiko leikkaus sinulla tuohon olkapään paikoiltamenemiseen, eli onko olkapää mennyt sijoiltaan enää/tuntuuko että tietyissä asennoissa se saattaisi mennä sijoiltaan? Itse huomannut, että pelkään sijoiltamenemistä ja siksi varon ja jännitän olkapäätä = koko ylävartalo aivan jumissa.

  2. Eipä kestä! Hetki meni, että sain tämän kasattua, mutta toivottavasti kertomuksesta oli apua 🙂 Kyllä sitä olkapäätä edelleen tahtomattaankin varoo, mutta toisaalta hitaasti olen alkanut oppia luottamaan, että kyllä se kestää. Eli ei ole lähtenyt enään sijoiltaan 🙂

  3. Enää, ei enään. 🙂 Sulla on kiva blogi ja luen postauksiasi erittäin mielelläni, mut toi vaan häiritsee ihan liikaa. 😀 Ja se on kyynÄrpää… Sori, en mahda kielinatseudelleni mitään. 😀

    Mukavaa kesän jatkoa!

  4. Oi anteeksi ja kiitos! Ei sitä itse tule huomattua tällaisia pikku kirjoitusvirheitä 😉

    Aurinkoista kesän jatkoa sinnekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta