Toivepostaus – Meidän perheen karvaiset kaverit

Tämä toive tuli eräältä lukijaltani jo jokunen aika sitten, mutta jostain syystä se oli hautautunut luonnoksiin. Nyt kuitenkin päätin tarttua siihen ja kirjoitella vähän enemmän blogissa silloin tällöin vilahtaneista karvaisista kavereistamme. En suinkaan pölypalloista vaan koiristamme 😉

Meiltä löytyy kaksi koiraa rodultaan kääpiösnautseri, Ivan & Feri. Väriltään molemmat ovat mustia, mutta sukua eivät ole.

Ivan on jo 11-vuotias eläkeläinen. Sain Ivanin ollessani 13-vuotias eli juuri hyvään ”varhaisteini-ikään”. Ivan opetti alusta asti vastuuta ja huolenpitoa toisesta. Meillä oli jo ennen Ivania hänen enonsa, mutta vasta Ivanin myötä jouduin oikeasti huolehtimaan koirasta kokonaan, ja hyvä niin! Ivanin kanssa suunnattiin aluksi pentukurssille. Sinne, missä kuvittelit koirastasi tehtävän kunnon kansalaisen. Kaikki oli aluksi ihan uutta, koska en koiraa ollut ikinä kouluttanut. Pentukurssi osoitti sen, että yleensä kursseilla koulutetaan sitä ohjaajaa, joka kouluttaa koiraansa. Ei Jenkkitelkkutyyliin siten, että koirakuiskaaja kouluttaa kahdessa viikossa sun koiran! Pikku hiljaa harrastuksia tuli lisää ja meidät löysi niin agility- kuin tottelevaisuuskentältä sekä näyttelyistäkin.

Agilitystä muodostui meidän päälaji ja kilpailtiinkin lopulta korkeimmassa luokassa. Tottelevaisuutta tehtiin sen verran, että käytiin yhdessä kokeessa, mutta se ei sitten kuitenkaan ollut meidän, oikeammin mun, juttu. Ivan ei ole ollut kaikista helpoimmasta päästä kouluttaa. Rotu yleisesti on sellainen, että se ei miellytä omistajaansa yhtään, vaan tekee hommia vaan palkkaa vastaan, tai jos itseä sattuu huvittamaan 🙂 Näin oli Ivaninkin kohdalla, mutta yllättävän hyvin tuo perusjutut silti oppi!

Kun pääsin opiskelemaan, jäi harrastukset koiran kanssa hetkeksi. Ivan myös asui 2 vuotta vanhempieni luona. Kun vihdoin muutetiin omaan asuntoon Porvooseen, pääsi Ivankin muuttamaan siinä samassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuosi Porvoossa asuttuamme päätimme ottaa Ivanille kaverin. Olihan hän siihen asti tottunut asumaan laumassa. Feri muutti meille alkukesästä 2012.

Feri valikoitui pentulaatikosta juuri luonteensa takia. Ulkonäöllä ei meille ollut niin suurta merkitystä. Feri oli alusta asti todella tomera ja aktiivinen sekä itsenäinen. Aluksi aloitimme perus tottelevaisuuden harrastamisella, mutta pian löysimme itsemme jo agilityn paristakin. Näiden lisäksi kävimme näyttelykurssilla ja näyttelyitä on jonkin verran tullut kierrettyä.

Agilitystä on Ferinkin kanssa muodostunut päälaji. Feri rakastaa pomppimista sekä erilaisia temppuja ja sitähän agility koiralle on, temppuilua. Lisäksi olemme kokeilleet hieman rally-tokoa ja flyballia, joista jälkimmäinen saattaisi hyvinkin olla meille toinen laji, kun viikosta löytyisi sille vain sopiva rako.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tällaisia ovat meidän koirat! Löytyykö teiltä lukijoilta koiria? 🙂
<3:llä Jenna

jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta