Tunne

Tiedätkö sen tunteen? Tunteen, kun mieli alkaa harhailla kettiön suuntaan. Tunteen, kun huulet menevät mutruun ja suuta kuivaa. Kädet saattavat alkaa hieman hikoilla eikä keskittymisestä ole enään tietoakaan.

Tekee mieli karkkia. Herkkuja. Kaikkea ihanan epäterveellistä.

Mulla, ja veikkaampa että aika monella muullakin, tulee aika ajoin sellainen fiilis, että nyt on ihan pakko saada vetää se suklaapatukka tai pala jos toinenkin kakkua, jonka työkaverisi toi aamulla kahvitilan pöydälle, kun koira oli täyttänyt 5-vuotta. Jos olo on väsynyt eikä yhtään huvita tehdä mitään, on helppo ja nopea tapa vetää puolikas suklaalevy ja saada verensokeri ylös ja samalla mieli. Tosin valitettavasti vain lyhyeksi hetkeksi. Tästä aiheutuu myös helposti kierre ja ei aikaakaan, kun huomaat, että hups! sinne meni se suklaalevy ja kaupan päälle vielä kuppi jätskiä. 

Tällaista minä harrastin vielä reipas vuosi sitten. Koulussa päivät venyivät välillä todella pitkiksi. Illalla bussissa istuessa olin ihan töööt ja laukusta löytyi lähes aina juotava jugurtti sekä suklaapatukka tai -pötkö. Joskus se levykin. Tai pikku pussi karkkia. Ja kotonahan oli pakko olla aina sipsivarasto, josta sitten oli kiva napostella telkkaria katsoessa muutama kourallinen.

Nämä ajat tuntuvat nyt jotenkin aika kaukaisilta. Kun päätin, että nyt saa riittää tämä mässäily, oli se lopettaminen päätöstäkin vaikeampaa. Pari viikkoa siinä meni. Tai ehkä vähän reilu. Sitten se loppui, ainainen mässyhimo. Periksi ei saa antaa, niin kyllä siitäkin koukusta pääsee irti! 

Aluksi pidin totaalista herkkukieltoa yllä. Nykyään annan viikonloppujen olla niitä vähän löysempiä ajan jaksoja, mutta kuitenkin syön viikonloppuisinkin ns. ohjeen mukaan. Lauantaina päivällisen jälkeen saatan vähän herkutella, en kieltäydy jälkkäristä, jos sitä on tarjolla, enkä hakkaa päätäni seinään seuraavaa viikkoa, jos lasin pari otan viiniä. 

Omat rajat pitää löytää, mutta myös omat keinot siihen, jos herkkuhammasta alkaa kolottaa 😉 Olen huomannut, että sokeria ei kaipaa juurikaan enään. Karkit on ihan äklömakeita kuin ovat myöskin esimerkiksi maustetut jugurtit. 

Mitä mä sitten syön, jos heikko hetki yllättää? No, yleensä otan rahkan marjoilla ja sokeroimattomalla hedelmäsoseella. Biokian kuivatut marjat on ihania rahkan kanssa! Myös puurossa niitä on mennyt 🙂 Jos ei suuri nälkä ole, niin muutama tuollainen kuivattu marja on jo ihan riittävä tyydyttämään suurimmat houkutukset. Marjoissa on paljon sokeria, mutta ei lisättyä sellaista vaan hedelmien tapaan sitä ihan niiden omaa 🙂

Biokialla on myös suklaamustikoita sekä muita suklaalla päällystettyjä marjoja, joita olen ottanut muutaman hassun silloin tällöin, jos mieli tekee. En kuitenkaan vedä koko 100 g pussia kerralla ja yksi avattu onkin kestänyt jo viikon verran ja edelleen on valehtelematta puolet syömättä!

Biokian tuotteet saatu.

Hedelmät on toki myös oiva apu 🙂 Ja toki se ihana protskupannari! Ohjeen löydät täältä: Törkeen hyvää protskupannaria!

Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka, mutta noilla pääsee nyt alkuun. Ai niin se smoothie! No teen siitä ihan oman postauksensa ja testailen siihen noita Biokian marjajauheita! Kannattaa miettiä, että onko se hetkellinen pirteä olo niiden kaikkien herkkujen ja tulevaisuudessa ehkä jopa terveysongelmien arvoista, vai olisiko mukavempaa, että olo on kevyt ja pirteä koko ajan? 🙂

Näillä mietteillä keskiviikkoon!

Pohtija Jenna

jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta